Seuraavassa raportti menneen kesän kilpailutoiminnasta eli siitä kohtalaisen vähästä, mitä jälkipolville on tästä kaudesta kerrottavana. Kilpailutoiminta vaikuttaa tosiaan olleen aikaisempia vuosia vaisumpaa ja jäi jotenkin sellainen vaikutelma, että kaikki venekunnat eivät juuri tänä vuonna ole antaneet kaikkeaan kilpapurjehduksen saralla. Ja miksi olisivatkaan. Seuran 30-vuotis juhlavuosi on vasta ensi vuonna ja Lontoon olympialaisetkin vasta sitä seuraavana.
Aikaisempien vuosien yhteenvetojen uusiokäytön helpottamiseksi käyn kilpailusaavutukset läpi totutussa järjestyksessä eli alkuun tulokset Westhouse Cupista sekä seuran sisäisistä kilpailuista ja loppuun luettelomaiset yhteenvedot eri venekuntien edesottamuksista avoimissa kilpailuissa.
Westhouse Cup
Westhouse Cupissa osallistujamäärät jatkoivat viime vuoden tapaan lievää pudotusta pienten veneiden luokassa, mutta isompien puolella osallistujamäärät jonkin verran kasvoivat. Ehkä tämä kertoo purjehtijoiden vaurastumisesta ja siirtymisestä isompiin veneisiin. Toisaalta pienen luokan osallistujamäärää on saattanut pudottaa myös H-veneen LYS-luvun koveneminen tälle kaudelle, mikä on selvästi vähentänyt H-veneilijöiden kiinnostusta LYS-kisoihin.
Urheilullinen panostuksemme keskiviikkokilpailuihin jäi tänä vuonna oikeastaan surkean vähäiseksi, sillä ainoastaan neljä venettä osallistui sarjaan kuuluviin kisoihin ja näistäkin vain kaksi osallistui useampaan kuin kahteen lähtöön. Myönteisesti seuramme passiivisesta massasta erottui St. Olga, joka omaa lähetysvuoroaan lukuun ottamatta osallistui kaikkiin osakilpailuihin, mikä on aina kunnioitettava suoritus. Rankingissa St. Olgan sijoitus pienten veneiden luokassa oli tasaisen sarjan ansiosta hienosti kuudes (6/19). Pikkuluokan toinen edustajamme Ellida tuli kahden osakilpailun pisteillä sijalle seitsemäntoista (17/19).
Isojen veneiden luokassa Lumikki tuli tänä vuonna yhdeksänneksi (9/28) ja Elixirin yhden keskiviikon suoritus riitti rankingissa sijalle kaksikymmentä (20/28). Lumikin kauden rankingsuorituksesta täytyy vielä nostaa esiin kovatuulisen keskiviikon lähtövoitto, joka tuli vieläpä vähäisellä kahden hengen miehistöllä.
SMer-ranking
St. Olgan uutteruus ja muiden venekuntien laiskuus keskiviikkokisoissa vei SMer-rankingista tänä vuonna suurimman jännityksen tai voidaan suorastaan sanoa, ettei voitosta varsinaista kisaa edes syntynyt. Toisaalta täytyy vielä korostaa, että St. Olga purjehti tämän vuoden keskiviikkokisoissa sen verran hyvin, ettei muiden pieni aktiivisuuden lisäys olisi tilannetta vielä miksikään muuttanut.
Muista rankingiin osallistuneista venekunnista Lumikki oli selkeä hopeamitalisti. Kamppailun viimeisen sijan välttelystä voitti Elixir sijoittuen kolmanneksi ja neljänneksi jätettiin tällä kertaa Ellida.
Alla olevassa taulukossa on esitetty menneen kesän SMer-rankingin tulokset. Taulukossa on kunkin keskiviikon osalta annettu ensin veneen sijoitus ja kauttaviivan jälkeen sijoituksesta saadut pisteet. Lähdöstä pois jääneet (taulukossa DNC) saavat viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä kahdella ja keskeyttäneet, varastaneet ja hylätyt hyväksytysti purjehtineista viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä yhdellä. Yhteistuloksiin on laskettu mukaan kymmenen parhaiten menneen osakilpailun pisteet.
Taulukko seuraavalla sivulla ->
Yöpurjehduskilpailu
Yöpurjehduskilpailuissa ei tänä vuonna jouduttu kärsimään turhasta lillumisesta, sillä hiljalleen voimistuva kaakkoistuuli takasi varsin vauhdikkaan kierroksen. Vielä muutama tunti ennen kilpailun alkua tuuli oli keskimäärin alle 5 m/s, mutta kilpailun alkaessa tuuli oli jo 8 m/s paikkeilla ja voimistui edelleen. Tuulen suunta oli siinä mielessä suosiollinen, että perinteiselle Yöpurjehduskilpailujen radalle ei tullut lainkaan luoviosuutta.
Nämä oivalliset purjehdusolosuhteet loivat edellytykset ennätykselliselle kilpailulle. Kuten ehkä arvaattekin, ennätyksellisyys ei valitettavasti liittynyt osallistujamäärään, vaan uuteen reittiennätykseen, jonka Lumikki sai nimiinsä kiertämällä radan alle kolmessa tunnissa (2 h 54’ 34”). Kilpailun toiselta osallistujalta, Ellidalta, meni radan kiertämiseen runsaat puoli tuntia kauemmin, mikä lopputuloksissa tarkoitti sitä, että Lumikki voitti tasoitusten jälkeen noin kahden ja puolen minuutin erolla. Myöhemmin on syntynyt pohdiskelua siitä, voidaanko Lumikin suoritusta hyväksyä yöpurjehduskilpailuun, kun vene oli maalissa jo ennen puoltayötä, mutta katsotaan tämä nyt vielä tänä vuonna läpi sormien. Jatkossa ennen aikojaan maaliin tulleiden pitää lähteä uudelle kierrokselle.
Yhteenvetona tämän vuoden kilpailusta voidaan todeta sen olleen lähes täydellinen purjehdustapahtuma.. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi se, että poijuun tulon jälkeen jäimme syömään veneelle eväitä, minkä seurauksena sade ehti alkaa ennen jollamatkaa rantaan.
Kolmioratakilpailu
Kolmioratakilpailun sää muistutti aika paljon sitä, mitä Yöpurjehduskilpailussa yleensä saadaan kokea. Ennusteen mukaan tuulta piti riittää hyvinkin koko päiväksi, mutta kunnon täyspläkä yllätti purjehtijat Melkin ja Lauttasaaren välissä. Pläkässä oli kuitenkin kaksi hyvää puolta, joista ensimmäinen oli sen rajallinen kestoaika ja toinen se, että se (kerrankin) koetteli ennen kaikkia kilpailun suurempia veneitä. Jälkimmäinen mielipide on puhtaasti kirjoittajan henkilökohtainen, eikä vastaa seuran virallista kantaa.
Kilpailuun lähti vakio-osallistujien Lumikin ja Ellidan lisäksi Aurelia miehistönään Onni ja Katriina. Kilpailun alun myötätuuliosuudella Kytölle ilman spinaakkeria kisaan lähtenyt Aurelia jäi muista selvästi ja tuulen heikkeneminen pohjoisesta alkaen vielä huononsi sen tilannetta. Lumikki purjehti selkeästi kilpailun kärjessä Melkin eteläpuolelle asti,  jossa se ensimmäisenä saavutti tyynen alueen. Tyynessä tai  lähes olemattomassa tuulessa Lumikki kellui Melkin luoteispuolle, jossa Ellida ajelehti sen rinnalle ja meni hetkeksi jopa ohi. Tuuli alkoi uudestaan etelästä alkaen ja Aurelia lähestyi pläkässä seisovaa kaksikkoa keula kohisten. Lopulta tuuli levisi myös Lauttasaaren länsipuolelle ja loppumatka poijualueelle sujui taas ihan hyvää vauhtia. Tasoitusten jälkeen Ellida julistettiin kilpailun voittajaksi, Aurelia oli toisena noin neljätoista minuuttia jääneenä ja kolmanneksi jätettiin Lumikki.
Kolmioratakilpailun jälkeinen Tapiolan keskustan elämyskierros tuotti tänä vuonna kahdeksan rastimerkintää. Pitkäksi venynyt purjehdusosuus siirsi kierroksen aloitusajan sen verran myöhäiseksi, että ennätyksistä oli turha haaveilla.
Avoimet kilpailut
Seuraavassa yhteenveto viime kesän avoimista kilpailuista siinä laajuudessa, kuin mitä olen netissä surffailemalla onnistunut löytämään. Yhteenvetoon on pyritty keräämään kaikki ne kilpailutulokset, joissa kippari on ollut seuramme jäsen riippumatta siitä, minkä seuran lipun alla vene on purjehtinut.
Louhi-sektiostamme Jussi Heikkilän nimi näyttää kadonneen Louhien tuloslistoilta, mutta Tuomas Rytikangas on jatkanut kilpailemista edellisten vuosien malliin seuraavin tuloksin. Kausi alkoi lupaavasti toisella sijalla Suunto Cupista (2/6).  Jatko ei mennyt aivan yhtä hyvin, sillä seuraavista kilpailuista tuloksena olivat seitsemännet sijat sekä Helsingin (7/9) että Hangon Regatasta (7/10). Elokuun loppupuolella purjehdituissa Louhien luokkamestaruuskilpailuissa Sunstreaker oli viides (5/9) ja kauden päättäneessä Musto Classic:ssa kahdeksas (8/13). Louhien rankingissa Tuomas oli kuudes (6/18).
Vincan miehistössä viime vuonna alulle lähtenyt sukupolven vaihdos eteni tänä vuonna eikä lainkaan huonoin tuloksin. Suunto Cupissa Vinca oli toinen (2/9), X-99:en Luokkamestaruuskilpailuissa kolmas (3/12) ja Espoo GP:ssä taas toinen (2/7). Kauden viimeisenä kilpailuna olleessa SPS:n rankingkisassa Vinca sijoittui yhden varaslähdön rasittamana kuudenneksi (6/10). X-99-rankingin lopputuloksissa Vinca oli toinen.
Elixirin kauden ainoa merkintä avoimista kilpailuista löytyy Volvo Suursaari Racesta, jossa sen kohtaloksi useimpien muiden lailla koitui keskeyttäminen. Tämän vuoden myrskyisästä kisasta vain kymmenisen prosenttia ilmoittautuneista selvisi maaliin asti, mutta onneksi vakavammilta haaksirikoilta vältyttiin.
Merenhuiskeen ennakkomainonnan mukainen kilpailutoiminnan lisäys ei ainakin tänä vuonna toteutunut ja kauden ainoaksi avoimeksi kilpailuksi jäi viime vuoden tapaan Helsinki-Tallinna Race. Sijoitus oli kohtuullisen hyvä eli yhdeksäs (9/33) ja X-99:en yksityyppilistalla Merenhuiske komeili voittajana.
Kelovartijoiden St.Olga osallistui tänä vuonna kolmeen FE-83-rankingiin kuuluvaan yksityyppikilpailuun. Ensimmäisessä niistä eli FE-sprintissä Olga oli viides (5/5) ja heinäkuun alussa  Hangossa purjehdituissa luokkamestaruuskilpailuissa seitsemäs (7/8). Kauden huippu osui Espoo GP:hen, josta tuli toinen sija (2/5).  FE-83-rankingissa St. Olga sijoittui tänä vuonna kahdeksanneksi (8/18).
Gotland Runtiin ei tänä vuonna  lähtenyt seuramme veneitä, mutta trimaraani Vesipeto osallistui sentään monirunkoveneiden Åland Runtiin. Saldona tästä kilpailusta oli ensimmäisen päivän kymmenes (10/14) ja toisen päivän seitsemäs sija (7/14) sekä kolmannelle päivälle merkintä DNF. Åland Runtin lisäksi Vesipeto osallistui loppukaudesta kahteen kilpailuun, joista Sulkaniemen rapuseiluussa se tuli viidenneksi ja Porkkala Racessa kolmanneksi (3/3). Monirunkoveneiden rankingissa Vesipeto oli seitsemäs (7/19).
Viimeisenä tuloksena, jonka googlettamalla onnistuin löytämään, oli Maxi 999 Meritin kilpailusuoritus alkukaudesta. Merit jatkoi taas pienen tauon jälkeen perinnettään osallistumalla Emäsalon lenkkiin, jossa sijoittui  luokassa LYS 2  neljänneksitoista (14/18).
Siinä kaikki, mitä tiedän seuramme venekuntien ponnisteluista kilpapurjehduksen saralla menneenä kesänä. Näiden lisäksi monet jäsenemme ovat purjehtineet menestyksellä eri seurojen lipun alle rekisteröityjen veneiden miehistöissä, mutta näiden suoritusten selvittämiseen ja raportointiin aika valitettavasti ei vaan riitä.
t. Jari

Seuraavassa raportti menneen kesän kilpailutoiminnasta eli siitä kohtalaisen vähästä, mitä jälkipolville on tästä kaudesta kerrottavana. Kilpailutoiminta vaikuttaa tosiaan olleen aikaisempia vuosia vaisumpaa ja jäi jotenkin sellainen vaikutelma, että kaikki venekunnat eivät juuri tänä vuonna ole antaneet kaikkeaan kilpapurjehduksen saralla. Ja miksi olisivatkaan. Seuran 30-vuotis juhlavuosi on vasta ensi vuonna ja Lontoon olympialaisetkin vasta sitä seuraavana.

Aikaisempien vuosien yhteenvetojen uusiokäytön helpottamiseksi käyn kilpailusaavutukset läpi totutussa järjestyksessä eli alkuun tulokset Westhouse Cupista sekä seuran sisäisistä kilpailuista ja loppuun luettelomaiset yhteenvedot eri venekuntien edesottamuksista avoimissa kilpailuissa.

Westhouse Cup

Westhouse Cupissa osallistujamäärät jatkoivat viime vuoden tapaan lievää pudotusta pienten veneiden luokassa, mutta isompien puolella osallistujamäärät jonkin verran kasvoivat. Ehkä tämä kertoo purjehtijoiden vaurastumisesta ja siirtymisestä isompiin veneisiin. Toisaalta pienen luokan osallistujamäärää on saattanut pudottaa myös H-veneen LYS-luvun koveneminen tälle kaudelle, mikä on selvästi vähentänyt H-veneilijöiden kiinnostusta LYS-kisoihin.

Urheilullinen panostuksemme keskiviikkokilpailuihin jäi tänä vuonna oikeastaan surkean vähäiseksi, sillä ainoastaan neljä venettä osallistui sarjaan kuuluviin kisoihin ja näistäkin vain kaksi osallistui useampaan kuin kahteen lähtöön. Myönteisesti seuramme passiivisesta massasta erottui St. Olga, joka omaa lähetysvuoroaan lukuun ottamatta osallistui kaikkiin osakilpailuihin, mikä on aina kunnioitettava suoritus. Rankingissa St. Olgan sijoitus pienten veneiden luokassa oli tasaisen sarjan ansiosta hienosti kuudes (6/19). Pikkuluokan toinen edustajamme Ellida tuli kahden osakilpailun pisteillä sijalle seitsemäntoista (17/19).

Isojen veneiden luokassa Lumikki tuli tänä vuonna yhdeksänneksi (9/28) ja Elixirin yhden keskiviikon suoritus riitti rankingissa sijalle kaksikymmentä (20/28). Lumikin kauden rankingsuorituksesta täytyy vielä nostaa esiin kovatuulisen keskiviikon lähtövoitto, joka tuli vieläpä vähäisellä kahden hengen miehistöllä.

SMer-ranking

St. Olgan uutteruus ja muiden venekuntien laiskuus keskiviikkokisoissa vei SMer-rankingista tänä vuonna suurimman jännityksen tai voidaan suorastaan sanoa, ettei voitosta varsinaista kisaa edes syntynyt. Toisaalta täytyy vielä korostaa, että St. Olga purjehti tämän vuoden keskiviikkokisoissa sen verran hyvin, ettei muiden pieni aktiivisuuden lisäys olisi tilannetta vielä miksikään muuttanut.

Muista rankingiin osallistuneista venekunnista Lumikki oli selkeä hopeamitalisti. Kamppailun viimeisen sijan välttelystä voitti Elixir sijoittuen kolmanneksi ja neljänneksi jätettiin tällä kertaa Ellida.

Alla olevassa taulukossa on esitetty menneen kesän SMer-rankingin tulokset. Taulukossa on kunkin keskiviikon osalta annettu ensin veneen sijoitus ja kauttaviivan jälkeen sijoituksesta saadut pisteet. Lähdöstä pois jääneet (taulukossa DNC) saavat viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä kahdella ja keskeyttäneet, varastaneet ja hylätyt hyväksytysti purjehtineista viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä yhdellä. Yhteistuloksiin on laskettu mukaan kymmenen parhaiten menneen osakilpailun pisteet.

SMer-ranking 2010

Kilpailu St.Olga Lumikki Elixir Ellida

19.5. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5

26.5. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5

2.6. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5

9.6. 2/2 DNC/4 1/0,5 DNC/4

16.6. 2/2 1/0,5 DNC/4 DNC/4

4.8. 1/0,5 2/2 DNC/4 DNC/4

11.8. 1/0,5 2/2 DNC/4 DNC/4

18.8. 1/0,5 2/2 DNC/4 DNC/4

25.8. 2/2 1/0,5 DNC/5 3/3

1.9. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5

8.9. DNC/4 1/0,5 DNC/4 2/2

15.9. 1/0,5 DNC/4 DNC/4 DNC/4

Yht. 8 17,5 30,5 31,5

Sij. I III III IV

Yöpurjehduskilpailu

Yöpurjehduskilpailuissa ei tänä vuonna jouduttu kärsimään turhasta lillumisesta, sillä hiljalleen voimistuva kaakkoistuuli takasi varsin vauhdikkaan kierroksen. Vielä muutama tunti ennen kilpailun alkua tuuli oli keskimäärin alle 5 m/s, mutta kilpailun alkaessa tuuli oli jo 8 m/s paikkeilla ja voimistui edelleen. Tuulen suunta oli siinä mielessä suosiollinen, että perinteiselle Yöpurjehduskilpailujen radalle ei tullut lainkaan luoviosuutta.

Nämä oivalliset purjehdusolosuhteet loivat edellytykset ennätykselliselle kilpailulle. Kuten ehkä arvaattekin, ennätyksellisyys ei valitettavasti liittynyt osallistujamäärään, vaan uuteen reittiennätykseen, jonka Lumikki sai nimiinsä kiertämällä radan alle kolmessa tunnissa (2 h 54’ 34”). Kilpailun toiselta osallistujalta, Ellidalta, meni radan kiertämiseen runsaat puoli tuntia kauemmin, mikä lopputuloksissa tarkoitti sitä, että Lumikki voitti tasoitusten jälkeen noin kahden ja puolen minuutin erolla. Myöhemmin on syntynyt pohdiskelua siitä, voidaanko Lumikin suoritusta hyväksyä yöpurjehduskilpailuun, kun vene oli maalissa jo ennen puoltayötä, mutta katsotaan tämä nyt vielä tänä vuonna läpi sormien. Jatkossa ennen aikojaan maaliin tulleiden pitää lähteä uudelle kierrokselle.

Yhteenvetona tämän vuoden kilpailusta voidaan todeta sen olleen lähes täydellinen purjehdustapahtuma.. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi se, että poijuun tulon jälkeen jäimme syömään veneelle eväitä, minkä seurauksena sade ehti alkaa ennen jollamatkaa rantaan.

Kolmioratakilpailu

Kolmioratakilpailun sää muistutti aika paljon sitä, mitä Yöpurjehduskilpailussa yleensä saadaan kokea. Ennusteen mukaan tuulta piti riittää hyvinkin koko päiväksi, mutta kunnon täyspläkä yllätti purjehtijat Melkin ja Lauttasaaren välissä. Pläkässä oli kuitenkin kaksi hyvää puolta, joista ensimmäinen oli sen rajallinen kestoaika ja toinen se, että se (kerrankin) koetteli ennen kaikkia kilpailun suurempia veneitä. Jälkimmäinen mielipide on puhtaasti kirjoittajan henkilökohtainen, eikä vastaa seuran virallista kantaa.

Kilpailuun lähti vakio-osallistujien Lumikin ja Ellidan lisäksi Aurelia miehistönään Onni ja Katriina. Kilpailun alun myötätuuliosuudella Kytölle ilman spinaakkeria kisaan lähtenyt Aurelia jäi muista selvästi ja tuulen heikkeneminen pohjoisesta alkaen vielä huononsi sen tilannetta. Lumikki purjehti selkeästi kilpailun kärjessä Melkin eteläpuolelle asti,  jossa se ensimmäisenä saavutti tyynen alueen. Tyynessä tai  lähes olemattomassa tuulessa Lumikki kellui Melkin luoteispuolle, jossa Ellida ajelehti sen rinnalle ja meni hetkeksi jopa ohi. Tuuli alkoi uudestaan etelästä alkaen ja Aurelia lähestyi pläkässä seisovaa kaksikkoa keula kohisten. Lopulta tuuli levisi myös Lauttasaaren länsipuolelle ja loppumatka poijualueelle sujui taas ihan hyvää vauhtia. Tasoitusten jälkeen Ellida julistettiin kilpailun voittajaksi, Aurelia oli toisena noin neljätoista minuuttia jääneenä ja kolmanneksi jätettiin Lumikki.

Kolmioratakilpailun jälkeinen Tapiolan keskustan elämyskierros tuotti tänä vuonna kahdeksan rastimerkintää. Pitkäksi venynyt purjehdusosuus siirsi kierroksen aloitusajan sen verran myöhäiseksi, että ennätyksistä oli turha haaveilla.

Avoimet kilpailut

Seuraavassa yhteenveto viime kesän avoimista kilpailuista siinä laajuudessa, kuin mitä olen netissä surffailemalla onnistunut löytämään. Yhteenvetoon on pyritty keräämään kaikki ne kilpailutulokset, joissa kippari on ollut seuramme jäsen riippumatta siitä, minkä seuran lipun alla vene on purjehtinut.

Louhi-sektiostamme Jussi Heikkilän nimi näyttää kadonneen Louhien tuloslistoilta, mutta Tuomas Rytikangas on jatkanut kilpailemista edellisten vuosien malliin seuraavin tuloksin. Kausi alkoi lupaavasti toisella sijalla Suunto Cupista (2/6).  Jatko ei mennyt aivan yhtä hyvin, sillä seuraavista kilpailuista tuloksena olivat seitsemännet sijat sekä Helsingin (7/9) että Hangon Regatasta (7/10). Elokuun loppupuolella purjehdituissa Louhien luokkamestaruuskilpailuissa Sunstreaker oli viides (5/9) ja kauden päättäneessä Musto Classic:ssa kahdeksas (8/13). Louhien rankingissa Tuomas oli kuudes (6/18).

Vincan miehistössä viime vuonna alulle lähtenyt sukupolven vaihdos eteni tänä vuonna eikä lainkaan huonoin tuloksin. Suunto Cupissa Vinca oli toinen (2/9), X-99:en Luokkamestaruuskilpailuissa kolmas (3/12) ja Espoo GP:ssä taas toinen (2/7). Kauden viimeisenä kilpailuna olleessa SPS:n rankingkisassa Vinca sijoittui yhden varaslähdön rasittamana kuudenneksi (6/10). X-99-rankingin lopputuloksissa Vinca oli toinen.

Elixirin kauden ainoa merkintä avoimista kilpailuista löytyy Volvo Suursaari Racesta, jossa sen kohtaloksi useimpien muiden lailla koitui keskeyttäminen. Tämän vuoden myrskyisästä kisasta vain kymmenisen prosenttia ilmoittautuneista selvisi maaliin asti, mutta onneksi vakavammilta haaksirikoilta vältyttiin.

Merenhuiskeen ennakkomainonnan mukainen kilpailutoiminnan lisäys ei ainakin tänä vuonna toteutunut ja kauden ainoaksi avoimeksi kilpailuksi jäi viime vuoden tapaan Helsinki-Tallinna Race. Sijoitus oli kohtuullisen hyvä eli yhdeksäs (9/33) ja X-99:en yksityyppilistalla Merenhuiske komeili voittajana.

Kelovartijoiden St.Olga osallistui tänä vuonna kolmeen FE-83-rankingiin kuuluvaan yksityyppikilpailuun. Ensimmäisessä niistä eli FE-sprintissä Olga oli viides (5/5) ja heinäkuun alussa  Hangossa purjehdituissa luokkamestaruuskilpailuissa seitsemäs (7/8). Kauden huippu osui Espoo GP:hen, josta tuli toinen sija (2/5).  FE-83-rankingissa St. Olga sijoittui tänä vuonna kahdeksanneksi (8/18).

Gotland Runtiin ei tänä vuonna  lähtenyt seuramme veneitä, mutta trimaraani Vesipeto osallistui sentään monirunkoveneiden Åland Runtiin. Saldona tästä kilpailusta oli ensimmäisen päivän kymmenes (10/14) ja toisen päivän seitsemäs sija (7/14) sekä kolmannelle päivälle merkintä DNF. Åland Runtin lisäksi Vesipeto osallistui loppukaudesta kahteen kilpailuun, joista Sulkaniemen rapuseiluussa se tuli viidenneksi ja Porkkala Racessa kolmanneksi (3/3). Monirunkoveneiden rankingissa Vesipeto oli seitsemäs (7/19).

Viimeisenä tuloksena, jonka googlettamalla onnistuin löytämään, oli Maxi 999 Meritin kilpailusuoritus alkukaudesta. Merit jatkoi taas pienen tauon jälkeen perinnettään osallistumalla Emäsalon lenkkiin, jossa sijoittui  luokassa LYS 2  neljänneksitoista (14/18).

Siinä kaikki, mitä tiedän seuramme venekuntien ponnisteluista kilpapurjehduksen saralla menneenä kesänä. Näiden lisäksi monet jäsenemme ovat purjehtineet menestyksellä eri seurojen lipun alle rekisteröityjen veneiden miehistöissä, mutta näiden suoritusten selvittämiseen ja raportointiin aika valitettavasti ei vaan riitä.