Takana jo toinen koronakesä ja kilpapurjehdusrintamalla samat ongelmat jatkuivat kuin viime kesänäkin. Peruttuja kilpailuja ja jossain määrin osallistujakatoa järjestetyissä kisoissa. Seuran sisäiset kilpailut saatiin kyllä järjestettyä suunnitelmien mukaan, joskin osallistujia niihin olisi näin juhlavuonna toivonut jonkun verran enemmän. Mutta hyvä näinkin.
Seuraavassa yhteenveto kesän kilpailuista vanhan mallin mukaan eli ensin tulokset Haukilahden keskiviikkokisoista sekä seuran sisäisistä kilpailuista ja lopussa luettelomaiset yhteenvedot eri venekuntien edesottamuksista avoimissa kilpailuissa.
Haukilahden keskiviikkokisat
Haukilahden keskiviikkokisoissa edettiin pitkälti viime vuoden kaavan mukaisesti. Koronan takia kisat alkoivat vasta kesäkuun puolella, mutta myöhään ajoittuneesta juhannuksesta johtuen kevätkaudella ehdittiin purjehtia peräti viisi lähtöä. Syyskaudella viisi lisää ja kasassa oli kymmenen startin mittainen sarja. Sarjassa käytettiin viime vuoden tapaan FinRating tasoituksia. Erona viime vuoteen oli kuitenkin se, että FinRating taulukoita muutettiin oleellisesti ennen purjehduskauden alkua. Taulukkolukuja muutettiin etupäässä huonompaan suuntaan ja vakioveneiden listalta pudotettiin satoja venetyyppejä. Listalta pudotetuille vakioveneille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi hakea venekohtaista FinRating todistusta. Mielestäni tämä on vähän outoa, kun ottaa huomioon, että todistuksen saamiseksi pitäisi liittyä Avomeripurjehtijoiden jäseneksi ja senkin jälkeen niille venetyypeille, joista ei löydy runkomittausta, annettavan mittaluvun perusteet eivät todennäköisesti ole yhtään paremmat kuin vanhalla LYS-luvulla. Ei minulla mitään Avomeripurjehtijoita vastaan ole, mutta pakollinen liittyminen tällaisen takia ei houkutellut, joten jätin liittymättä ja sitä myöten keskiviikkokisat jäivät tänä vuonna osaltani väliin. Saa nähdä, miten ensi vuonna.
FinRating taulukoiden muutokset eivät onneksi aiheuttaneet minkäänlaista joukkopakoa keskiviikkokisoista, vaan osallistujia oli saman verran kuin viime kaudellakin. Seuramme osalta kisat sujuivat juhlavuoden arvoisesti, sillä X-99 Vinca purjehti ison luokan voittoon. Vincan voitto oli todella selvä, sillä kolmen poisheittolähdön jälkeen sille jäi puhtaan voittorivin kauneusvirheeksi vain yksi kakkossija. Murskaavaa ylivoimaa! Joutuu oikein miettimään, että saako noin edes tehdä. Onko vastustajan noin täydellinen lyttääminen sopivaa herrasmieslajiksi mielletyssä purjehduksessa? Kyllä se taitaa olla ja onhan se tietysti ainakin asianosaisille hauskaa. Onnittelut Markulle miehistöineen! Muista seuramme ison luokan edustajista Nota Bene 2 sijoittui seitsemänneksi (7/15) ja Lumikki kymmenenneksi (10/15).
Pienessä luokassa seuramme panos oli varsin vaatimaton. Ainoasta suorituksesta vastasi Kelovartijoiden St. Olga, jonka ainoa kisa päättyi keskeyttämiseen ilmeisesti heikon tuulen vuoksi. Mutta on DNF aina parempi suoritus kuin DNC, jolloin ei olla edes yritetty. Tästä osoituksena tuloslista, jossa St. Olgan taakse jäi kolme ilmoittautunutta venettä, jotka eivät kauden aikana lähteneet yhteenkään kisaan. St. Olgan sijoitus 17/20.
SMer-ranking
Alla olevassa taulukossa on esitetty menneen kesän SMer-rankingin tulokset. Taulukossa on kunkin keskiviikon osalta annettu ensin veneen sijoitus ja kauttaviivan jälkeen sijoituksesta saadut pisteet. Lähdöstä pois jääneet (taulukossa DNC) saavat viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä kahdella ja keskeyttäneet (DNF) viimeiseksi sijoittuneen pisteet lisättynä yhdellä. Pistelaskennassa on huomioitu yhden huonoimman lähdön poisheitto.
Haukilahden keskiviikkokisojen tulosten jälkeen kenellekään ei liene suuri yllätys, että Vinca ylsi myös SMer-rankingin voittoon. Myös kisaajien muu järjestys oli aika lailla arvattavissa eli toisena Nota Bene 2, kolmantena Lumikki ja neljäntenä St. Olga. Tuloslistassa silmiin pistää sellainen outo yksityiskohta, että sekä Nota Benen että Lumikin kohdalla poisheittolähdöksi osui sellainen keskiviikko, jolloin he kuitenkin olivat kisassa mukana. Kuten on aiemminkin todettu, tuloslaskennassa käytetyssä parannetussa SMer-mallissa voisi vielä olla vähän parannettavaa.
SMer-ranking 2021
Kilpailu Vinca Nota Bene 2 Lumikki St.Olga
2.6. DNF/1,5 DNF/1,5 DNC/2,5 DNC/2,5
9.6. 1/0,5 2/2 (3/3) DNF/4
16.6. 1/0,5 (3/3) 2/2 (DNC/5)
23.6. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5
23.6. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5
11.8. DNC/2,5 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5
18.8. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5
25.8. 1/0,5 DNC/2,5 DNC/2,5 DNC/2,5
1.9. 1/0,5 2/2 3/3 DNC/5
8.9. 1/0,5 2/2 3/3 DNC/5
Yht. 5,5 18 23 29
Sij. I II III IVYöpurjehduskilpailu
Yöpurjehduskilpailuun saatiin tänä vuonna peräti kolme venettä ja purjehtijoita varmasti enemmän kuin pitkään aikaan. Lumikissa oli peräti viiden hengen miehistö, Ellidassa kolmen ja Alisassa yöpurjehduskilpailussa tavallisempi kahden hengen miehitys, Olli ja Petra. Sää lähdössä oli oikein sopiva purjehduskilpailua varten. Varsin lämmintä, puolipilvistä ja lounaistuulta noin 6-9 m/s eli juuri sen verran, että joutuu arpomaan, millaisella keulapurjeella lähtee Kytötä kohti kryssimään.
Tänä vuonna kilpailussa oli tavallista enemmän kilpailun tuntua, kun Lumikki ja Alisa kävivät tiukkaa kamppailua kärkipaikasta ja kisan keskelle osuneen heikon tuulen ansiosta Ellidakin pysyi näköetäisyydellä muihin lähes koko kilpailun ajan. Alussa Lumikki otti keulapaikan, mutta pitkällä kryssillä Kytölle varovaisen startin ottanut Alisa luovi sen kiinni. Alisan kakkosgenua näytti voimansa Lumikin itseskuuttaavaan fokkaan verrattuna.
Miessaaren selän eteläpäässä Tuomas Paarlahti kavereineen kävi moottoriveneellään ohi ajaessaan kannustamassa kisaajia, mistä suuret kiitokset. Toisaalta kannustus jäi varsin lyhytaikaiseksi, joten ehkä keskikokoiset kiitokset sopivat paremmin tähän tilanteeseen.
Miessaaren selän jälkeen tuuli alkoi hiljalleen heiketä, mutta selkeämpi muutos tapahtui vasta Kytöltä päin Rysäkaria lähestyttäessä. Tuuli alkoi ensin kääntyillä etelän ja lännen välillä ja aika nopeasti putosi alle pariin metriin sekunnissa. Heikkeneminen alkoi ilmeisesti ensin idässä, sillä Ellida näytti ensin saavuttavan edellä olevia kilpailijoitaan. Heikoimmillaan tuuli oli Rysäkarin ja kääntömerkkinä olleiden Lintupaasien välillä. Lintupaasien kierron jälkeen lounaistuuli alkoi onneksi uudestaan heräillä ja Trutkobbenin kierron jälkeen tuulta alkoi olla tasaisesti noin 3-5 m/s.
Sivutuuliosuudella Trutkobbenilta Rönnkobbenille Alisa purjehti taas myötäisellä karkuun päässeen Lumikin kiinni ja näin loppusuorataistelusta saatiin veneiden kesken varsin tiukka. Lumikki onnistui tässä taistossa paremmin ja oli maalissa runsaat pari minuuttia ennen Alisaa. Ellida viipyi radalla vielä 50 minuuttia pidempään, mutta siitä huolimatta korjasi voiton tasoitetuissa ajoissa. Kisaa pitkittänyt heikon tuulen jakso oli pienelle veneelle selvästikin iloinen asia.
Kolmioratakilpailu
Kolmioratakilpailusta tuli taas tänä vuonna parikilpailu, kun kolmantena mukaan lähdössä ollut Lumikki joutui perumaan osallistumisensa Picun veneensiirtokeikan vuoksi. Jalo kilpailu seuran kolmioratamestaruudesta käytiin näin ollen Nota Bene 2:n ja Ellidan välillä. Sääennuste oli luvannut kyseiselle päivälle aurinkoista säätä ja reipasta idän ja koillisen välistä tuulta. Aamulla rantaan tullessani kumpikaan näistä ei näyttänyt pitävän paikkaansa. Taivas oli täysin pilvinen ja koillistuuli oli kyllä kylmä, mutta ei se niin navakalta vaikuttanut, mitä oli luvattu.
Poijualueella Nota Beneä odotellessamme tuuli tuntui entisestään heikkenevän noin 5 m/s paikkeille, joten ennusteen vastaisesti päätimme lähteä kisaan isolla keulapurjeella ja täydellä isolla. Nota Bene sitä vastoin oli purjevalinnoissaan varautunut sääennusteen mukaiseen tuuleen ja oli lähdössä liikkeelle pienellä keulapurjeella ja pohjaan reivatulla isolla. Jäimme miehistöni Jarkon kanssa hetkeksi pohtimaan, että tulikohan valittua liian uhkarohkea taktiikka, mutta totesimme sitten, että näin pienellä veneellä reivaaminen onnistuu tarvittaessa merelläkin. Ei kun liikkeelle.
Nota Bene 2 ylitti lähtölinjan ensimmäisenä, mutta heti lähdön jälkeen kävi selväksi, että sillä hetkellä puhaltavaan heikohkoon tuuleen sillä oli aivan liian vähän purjetta ylhäällä. Ellida meni ohi ja alkoi kasvattaa kaulaa. Miessaaren selän jälkeen Nota Bene avasi isosta yhden reivin ja suuremman isopurjeen sekä hiljalleen voimistuvan tuulen viemänä alkoi taas kulkea Ellidaa kovempaa. Lehtisaarten jälkeen Nota Bene paineli ohi ja tuuli jatkoi voimistumistaan ennusteen mukaiseen yli 10 m/s. Vähän ennen Kytöllä olevaa kääntömerkkiä totesimme, että tulevaa kryssiä varten keulapurje täytyy vaihtaa pienempään. Pienemmän keulapurjeen saimme ylös juuri merkillä.
Edessä oli kryssi kohti Melkkiä ja Nota Bene näytti tekevän sen kiertämällä aallokolta suojassa sisäkautta, kuten Tuomo jo kipparikokouksessa pohdiskeli. Me mietimme samaa vaihtoehtoa, mutta päätimme kuitenkin tehdä pienen kryssikokeen ennen päätöstä. Kova itätuuli oli puhaltanut monta päivää ja aallokko, joka paapuurin halssilla tuli suoraan vastaan, vaikutti aika korkealta. Vendan jälkeen totesimme, että aallot olivat kyllä korkeita, mutta sen verran pyöreitä, ettei niistä ollut ongelmaa. Valitsimme siis reitiksi ulkoväylän Melkille. Vähän ennen Rysäkaria tuuli alkoi hiljalleen heiketä ja keulapurjeen vaihtaminen takaisin isompaan alkoi tuntua mahdolliselta. Kitkuttelimme pienellä keulapurjeella kuitenkin vielä Rysäkarin itäpuolelle asti, ennen kuin totesimme vaihdon isompaan keulapurjeeseen välttämättömäksi. Aloimme vaihtaa purjetta ja samoihin aikoihin harmaat pilvet yläpuolellamme alkoivat repeillä ja hämmästyttävän nopeasti taivas selkeni kokonaan. Kirkkaassa auringonpaisteessa saimme ykkösgenuan ylös todetaksemme, että taivaan selkenemisen myötä navakampi tuuli oli palannut. Isopurje lähes kokonaan pois vedosta ja kovassa kallistuksessa jatkoimme kryssiä kohti Melkkiä.
Melkin lähestyessä aloimme tähystellä, näkyykö kilpakumppaniamme missään. Melkin eteläkärjen kohdalla näimme lopulta Nota Benen saaren länsipuolella purjehtimassa meitä kohti. Reitinvalintamme oli siis ollut onnistunut. Kiersimme Melkin ja suuntasimme Käärmeluotojen pohjoispuolelta kohti Småholmenia. Lauttasaaren länsipuolella tuuli alkoi taas heiketä. Nota Bene sai meidät kiinni, meni ohi ja purki sen jälkeen viimeisenkin reivin. Tuuli lopahti hetkeksi lähes tyyneksi, mutta virisi sitten sen verran uudestaan, että päästiin kunnialla maaliin. Nota Benelle ”line honours” ja Ellidalle tasoitusten jälkeen selvä voitto.
Perinteinen kolmioratkilpailuun liittyvä kotiseutukierros Tapiolan keskustassa oli tänä vuonna vähällä jäädä osallistujien puutteen vuoksi järjestämättä. Onneksi Piccu tuli kuitenkin viime tingassa Kööpenhaminasta lentäen pelastamaan tilanteen ja asia saatiin hoidettua. Taisi tulla historian lyhin kierros, mutta jo parista aurinkoisesta terassista jäi oikein hyvä mieli.
Kolmioratakilpailun yhteyteen voisi laitta kaksi kuvaa kolmiratakilpailusta. Toinen Tuomon ja toinen minun ottamani.
Avoimet kilpailut
Seuraavassa yhteenveto viime kesän avoimista kilpailuista siinä laajuudessa, kuin mitä olen kyselemällä ja netissä kaivelemalla onnistunut löytämään. Yhteenvetoon olen kerännyt kaikki ne suoritukset, joissa kippari on ollut seuramme jäsen riippumatta siitä, minkä seuran lipun alla vene on purjehtinut. Jos jotain tuloksia on jäänyt listaamatta, laittakaa viestiä niin tehdään yhteenvedon täydennys seuraavaan Bulletiniin.
Vincan kisat jäivät tänä vuonna suhteellisen vähiin osittain koronasta johtuen ja osittain siksi, että Markku oli lupautunut Tetu 5:n (HSK:lainen X-34) miehistöön sekä Baltic Offshore Weekille että Tallinnassa järjestettyihin ORCi MM-kisoihin. Muutamia kisoja silti kesään mahtui. Kesäkuussa Vinca osallistui Baltic 600 Offshore Raceen, jonka se kuitenkin joutui jättämään kesken, kun heikosta tuulesta johtuen kisa venyi ja miehistön piti päästä kotiin siviilikiireiden vuoksi. Kauden toinen pidempi kisa oli Gotland Runt, jonka SRS-C luokassa se sijoittui seitsemänneksi (7/34). Kauden päätti Koivusaaren pursiseuran karvalakkikisa, jossa luokkana FinRating 2 ja tuloksena niin ikään seitsemäs sija (7/13).
Merenhuiske jatkoi menestyksellistä sarjaansa Koivusaaren pursiseuran tiistaikilpailuissa eli Tiistiksissä sijoittumalla pienten veneiden luokassa toiseksi (2/34). Samaan sijaan se ylsi myös kokonaiskilpailussa (2/49). Tiististen ohella Merenhuiske osallistui myös HSK:n torstaikilpailuihin, jotka järjestettiin syyskuussa kolmen kisan mittaisena sarjana nimellä Blue Peter Race. Tuloksena yksittäisistä lähdöistä ensimmäinen (1/4), kolmas (3/4) ja viides sija (5/11). Muista kilpailusuorituksia olivat ainakin Emäsalon lenkki, josta FinRating 1 luokan voitto (1/5), Marjaniemen Purjehtijoiden järjestämä Turkisregatta, josta toinen sija (2/28), sekä kauden lopuksi Karvalakkikisa, jonka FinRating 2 luokassa se oli viides (5/13).
Vincan ja Merenhuiskeen kisojen lisäksi löysin netistä vielä yhden kilpailusuorituksen eli Nota Benen osallistumisen Helsinki-Tallinna Raceen. Aikaisempina vuosina tuossa kisassa on ollut seurastamme enemmänkin osallistujia, mutta tänä vuonna Tuomon Nota Bene taisi olla ainoa edustajamme. Tuloksena kuudes sija FinRating 2 luokassa (6/15).
Siinä kaikki tämän kauden tuloksista. Kuten jo alussa totesin, enemmänkin aktiivisuutta olisin tietysti toivonut. Ei kuitenkaan masennuta, Vedetään talvi henkeä ja hyökätään taas ensi keväänä purjehdusharrastuksen pariin uutta intoa puhkuen.
t. Jari