Sisällysluettelo

Kommodorin kolumni 3
Jäsenuutisia 4
Utö 5
s/y Ballerina 6
Kaksi aurinkoista viikkoa heinäkuussa 12
Lumikin 20. kesä 17
Johannan vaiheita 25
Kilpailuohjeet 27

Päätoimittajalta
Inkoo 16.11.2008
On niin pimeetä, etten kuule mitään – pätee näinä aikoina hyvin. Telakalla ei todellakaan näe mitään ilman valoja. Hakusessa on mm. huviverokoodin eli rekisterinumeron paikka Johannassa. Sijoituspaikan lisäksi on arvottavana vielä käytettävä fontti ja sen mitat. Korkeus taisi säädöksissä olla jossain 70 mm paikkeilla, mutta Johannassa sen taitaa enemmän sanella sijoituspaikka. Jos korkeudeksi sopii paremmin 50 mm, niin silloin korkeudeksi tulee se. Tuskin sitä kukaan tulee Mauserilla mittaamaan.

Onneksi päivät alkavat jälleen pidentyä kuukauden kuluttua. Sitten tuleekin heti Joulu, sen jälkeen Uusivuosi, venemessut, hiihtoloma, Pääsiäinen, Wappu ja sitten veneen vesillelasku. Edellyttäen että homma on riittävän pitkälle valmis. Täytynee pitää mielessä se not-to-do lista. Tuleeko kesä jo ensi vuonna ja vielä toukokuussa? Ainakin Johannan kotisivuilla olevan laskurin mukaan targetti taitaa olla silloin.

Suotuisia tuulia

t. hh

Kommodorin kolumni 07.11.2008
Jääpurjehduskausi on alkamassa viikon päästä Lapissa. Täällä etelässä vasta nostellaan viimeisiä veneitä talviteloille. Eli kausi vaihtuu toiseen ilman mitään taukoja. Eipä ihme että tuntuu siltä, ettei mitään saa koskaan valmiiksi ajoissa.

Veneiden rekisteröintipakko on sitten astunut voimaan lokakuun alussa. Monet veneenomistajat ovat jo saaneet rekisterinumeronsa maistraatistaan. Ne, jotka ovat itse käyneet virastossa, ovat saaneet valita rekisteritunnuksensa kirjainosan mutta ei tietenkään numeroa. Valittavana on ollut L + 4 numeroa tai muu kirjain + 5 numeroa. Näin ollen ei tarvitse ihmetellä, miksi L on ollut suosittu valinta. Näin on kuitenkin saatu varmistetuksi suurin mahdollinen sekaannus sillä L on aikaisempi Suomen purjetunnus ja näitä L+numerot –tunnuksia näkee vielä varsin usein purjeissa, pelastusrenkaissa, liiveissä ja jopa veneiden rungoissa. L-kirjaimen rekisteritunnukseensa valinneet saavat siis runkoonsa jonkin toisen veneen entisen tai nykyisen purjetunnuksen. L-kirjan olisi tietysti pitänyt kokonaan poistaa valikoimasta, jolloin sellaista ei olisi tullut purjeveneelle annetuksi. Tämä yksityiskohta, yhdessä edellisessä kolumnissa esittämieni havaintojen kanssa, kuvaa mielestäni hyvin rekisteröinnin valmistelua, toteutusta ja hyödyllisyyttä.

Avomeripurjehduskilpailu Volvo Ocean Race maailman ympäri on taas käynnissä. Veneet ovat tätä kirjoittaessani tauolla Kapkaupungissa. Ensimmäisellä legillä on jo syntynyt uusi yksirunkoisten nopeusennätys – uskomattomat 602 mpk 24 tunnin aikana. Suoritus edellyttää 25 solmun keskinopeutta yötä päivää olosuhteissa, jotka eivät varmasti olleet helpoimmasta tai kuivemmasta päästä. Kisan seuraaminen lähes reaaliajassa on helpompaa kuin koskaan ennen, erityisesti suosittelen kisan nettisuilta löytyvää racevieweriä. Kisaveneet purjehtivat ensi kesäkuussa pitkin Suomenlahtea maaliin Pietariin. Silloin niitä voisi nähdä livenäkin.

SMer:n tämän kauden kisoista on jäljellä vielä talvimestaruuskilpailu, jonka kilpailukutsu julkaistiin jo edellisessä lehdessä. Kisat käydään siis Tapiolan keskustassa Itsenäisyyspäivän aattona. Nähdään altaalla.

Petri Pennanen
Kommodorinne

S/Y BALLERINA
One Off A Kind Yacht , by Olle Enderlein

Kävi siinä sitten niin, ettei sieltä Tanskanmaalta takaisin Suomeen syyskuun puolivälissä 2007 ajaessamme enää ollut hetken mielenrauhaa yllä olevan kaunottaren nähtyämme elävänä paikan päällä. hmm… hmmm… hmmmmm. Leijailtiin jossain pilvissä kai. Toi vene on siis ihan pakko saada, jooko, pliis… ja kun Erik ja Hanne ovat sitä kerran myymässä niin mikäjottei. Eikun kilauttamaan taas tutulle pankkiukolle kun kotiin ollaan tultu, sillähän siitä selvitään. Pankkiukko vanhana purjehtijana ymmärsi yskän luonteen välittömästi Ballerinan kuvat nähtyään, homma oli siis sitämyöten selvä. Vielä pitäisi Erik saada vakuuttuneeksi että me olemme ne ”oikeat ostajaehdokkaat”, meilejä tukuttain Tanskanmaalle.

Laitetaan lisäksi oiva tammivene Scalpella myyntiin hetimmiten, eiköhän se ole helppoa …saadaan osa rahoituksesta hoidettua kun Scalpella on myyty.

Sovittiin sähköisillä viestimillä tärkeimmät kaupankäynnin detaljit ja luvattiin mennä heitä tapaamaan uudestaan. Erik lupasi tehdä kauppakirjan ja sen allekirjoitimme lokakuussa.

Loppuvuodesta käytiin vielä uudestaan tapaamassa Erikiä ja Hannea Köpiksessä, olihan Erik myös mukava heppu sekä lisäksi Österbro Jazz Clubin isäntämiehiä, jonne saimme myös kutsun. Svengasi makeesti elävää perinteistä jazz- musiikkia kuunnellessa myöhään yöhön ja saatiin sovittua lisää asioita Ballerinan asioiden suhteen, muun muassa miten saadaan vene aikanaan Suomeen.

Tässä tärkeät mitat, siitä mitä on tullut ostettua;

Rakennettu 1972-1977
Pituus 11,65 m
Leveys 3,00 m
Syväys 1,75 m
Paino 7,400 tn, brutto 9,27 tn
Runko Lasikuitua
Kansi Lasikuitua ja tiikkirimaa, ruffin kyljet tiikkiä
Masto Alumiinia 16,5 m
p.pinta-ala 65 m2
Moottori Yanmar 3GM30F, 27 hp
Purjenro FIN – 10946
Rek.nro L – 9803

Niillä on muuten sikamakee purjevenesatama siellä Svanemöllenissä, n. 2000 purjevenettä ja uudet klubirakennukset, vedet, sähköt ja laiturit sekä kaikki toiminnot viimeisen päälle kunnossa, josko eläkepäivinä muuttais vielä ulkomaille kun siellä ei merikään mene jäähän. Laiturit on Marinetekin uusia ponttooneja ja kaksi venettä on aina samassa karsinassa, sivuponttoonia pitkin pääsee sitloodaan asti. Hienoa, että jossain panostetaan satamaan kunnolla. Meillä iloisessa Inkoossa ei muuta kun nyhdetään rahat venepaikan haltijoilta, on kuulemma Suomen kalleimmat paikat, mutta ruoppausta ei saada aikaiseksi, sähköpaikkoja ei ole riittävästi, laituri mätänee melkein käsiin, aallonmurtajaa ei ole etelänpuoleisilla laitureilla, vali vali vali.

Sitte asiaan,
Kööpenhamina, Svanemöllen, Tanska – Inkoo, Suomi, n. 650 mpk 11:ssa päivässä.

Perjantai 16.05.12008
Saavuttiin veneelle, Erik haki meidät lentokentältä ja veimme ekan satsin matkakamoja Ballerinalle. Tervetuliaiset odottivat salongin pöydällä; GD.tä, Ballerina-keksejä, Temper, 3l tonkka Atacama-punaviiniä, CD-levy kuvia vesillelaskusta.

Vene siis oli valmiina lähtöön. Heitettiin loput tavarat hotellille ja lähdettiin kaupungille lumpustelemaan. Meillä oli vielä luvassa ohjelmaa kaupungilla, olihan kuuluisan Österbro Jazz-klubin kevätkauden päättäjäiset vielä edessä lauantai-iltana, jolloin tunnetusti menee aikaiseen ja mahdollisesti pidempään.

Lauantai 17.05.2008
Aamulla heräämiset verrattomassa Hotel RYE:ssä. Aamujuttujen jälkeen Erikin kanssa kaupoille hankkimaan tarvittavaa provianttia tuleville päiville. Oluita otettiin muutama lava, GD:tä 6 ploa, punkkua 6 l, baari ladattiin myös. Ruokaa ja välipalatavaraa niin että ostoskärry tuli kukkuroilleen… tarvitaanko näitä kaikkia, meitähän on siis ainoastaan kolme miestä tulevalla purjehduksella. Minä, Erik ja Jörgen. Herrat ovat muuten kaksosia, joista Jörgen on n. 20 minuuttia vanhempi. Asiasta muistaa Erik aina tilaisuuden tullen mainita, kun ei ole vielä niin vanha että muisti ei pätki kuin ajoittain. Veneen käyttökieleksi sovittiin englanti, mutta ruotsillakin pärjätään eikä tanskalaisia sanontoja pidä unohtaman, niitä on purjehdukseen useita ja tilanteeseen sopivia.

Koitti siis lauantai-ilta ja oheinen, aivan suvereeni ohjelma. Juomat ja musiikki olivat loistavia joten meni siis myöhään yöhön… Tänne klubille tullaan syksyllä uudestaan, koska kutsu on jatkuvasti voimassa, musiikki hyvää ja seura aivan loistavaa. Tanskalaiset ovat mukavalla tavalla rentoja ja iloisia jatkuvasti. Pitää varmaan ottaa tavaksi aloittaa aamupala pienellä GD:llä joka päivä.

Sunnuntai 18.05.2008
Myöhäiset ja kohtalaisen hitaat heräämiset, juuri ja juuri aamiaiselle. Vietiin vielä lisää romppeita Ballerinalle ja tavattiin tuttuja. Kummia heppuja nuo Tanskalaiset, nauravat koko ajan ja laskevat leikkiä sillä GD tekee terää aamulla, päivällä ja illalla. Otettiin siis GD:t ja järjestettiin tavaramme veneeseen. Jörgen, Erikin majoittui keulaan ja me muut salonkiin. Vietiin Pirde lentokentällä ja matkaan kohti Suomea, meillä purjehdus alkaa huomenna varhain.

Alkuillasta käytiin tuulettamassa reivattuja purjeita kohtalaisen hyvässä pohjoistuulessa ja takaisin laituriin tultaessa antoi Erik ruorin meikäläiselle, että aja vene laituriin, se on sun vene nyt. Onnistui kohtalaisesti, ei ole juur kokemuksia ton kokoisista ruorilla varustetuista.

Maanantai 19.05.2008
Levottomasti nukutun yön jälkeen veneelle ja valmiina lähtöön. Pilvessä, 1010 hpa, 4-5 m/s NE. n. + 15 °C. Aamupäivän puolella koneella irti laiturista ja kohti itää, siis kotiinpäin. Tuuli loppuu kokonaan tuulimyllypuiston kohdalla ja alkaa tihuttaa vettä, Ruotsi lähestyy. Falsterbo -kanalen, sormet kohmeessa, käsineissä kyllä lukee waterresistant, mitähän se tarkoittaa?, sade kastelee kaiken…rilleihin pyyhkijät? Silta lähestyy ja vedämme signaalilipun vanttiin ja eipä aikaakaan kun liikenne maantiellä pysäytetään ja tulee meidän vuoromme. Syötiin tai oikeammin juotiin samalla keitot smörrebrödien kera, GD:tä unohtamatta, päälle kahvit. Päästiin läpi juoheasti, on täällä niin erilainen veneilykulttuuri.

Klo 1300, matka jatkuu konevoimin kun tuuli loppui kokonaan. Maininki tulee lounaasta käsin ja alkaa keikuttaa venettä. Tarkastetaan sijainti ja laitetaan luukut kiinni. Sade lähestyy lännestä pilvirintaman tummentaessa taivaan. Muuten navigointi on helppoa kuin heinänteko, kompuutteri, paperikartta ja Lowrance näyttävät jatkuvasti sijaintimme (n. 5 m:n tarkkuudella.) Paperikartta täytyy pitää sisällä ja Lowrance on ainoa sitloodassa oleva navigointiväline, Jörgen antaa ohjeita kattoluukusta käsin. Sisällä on kohtalaisen lämmintä.

Tuuli tulee saderintaman mukana…ja kohta tuulee ja tulee vettä ja lujaa n. + 10 °C. Isossa reivi ja genosta puolet rullattuna sisään. Hellyhansenit tuli koeponnistettua, toimii hyvin. Käsissä pitäisi olla jotkin vedenpitävät ja kokonaama maski olisi hyvä myös olla, pyyhkijät… ? Klo 1900 aikaan toiset keittoateriat, pilvessä, maininkia, sade alkaa ehkä hellittää ja pilvet hajaantua etelästä päin, sanoo komppuuterin sääennuste. Laitettiin myrskylaita salongin punkkaan ja jaettiin 1,5 h:n nukkumisvuorot, maininki tulee runsaana takaoikealta, sataa taas kaatamalla ja tuuli nousee n. 10- 13 m/s etelästä käsin. Klo 2100 aikaan Bornholmin valoja näkyy oikealla, sade on loppunut. Genoa kokonaan ulos ja saadaan vauhtia lisää… n. 7- 9 knop. Tullee kirkas yö ja siis myös kylmä. Vastaan tulee purje, ensimmäinen koko matkan aikana. Missä kassissa mun villapaita mahtaa olla? (= oli jäänyt kotiin kun luotettiin fleecen lämmönpitävyyteen, paskat) Pimeetä. Torkkuvuoro alkaa ja onneksi on laita punkassa, ei olisi muuten pysynyt. Nukkumisesta ei kyllä tullut mitään, ehkä seuraavalla vuorolla joka on kolmen tunnin päästä.

Tiistai 20.05.2008
Klo 0000 Melko kirkasta, tähtiä näkyy ja etäisiä valoja vasemmalla kaukana Ruotsin rannikolla. Ollaan Hanöbuktenilla, suunta 42° ja matka kohti Utklippania. Puretaan reivi ja iso kokonaan ylös. Tuuli NW 3-5 m/s n. + 5 °C kylmää. 1012 hpa. Päällä on kahdet fleece housut, yläosassa myös flanellipaidan lisäksi kahdet fleecet, päällimmäisenä Hellyhansenit ja villapipo. Onneksi ruorimiehellä on varusteena ”kiertävät” neopreenihanskat, olisko neopreenipuku ratkaisu kylmiin oloihin..? Klo 0230 kuun loisteessa matka joutuu yli 7 solmun vauhdilla, väsyttää. Otettiin kaikilla kameroilla kuusta järkeviä kuvia.
Matka jatkuu eikä muita näy. Vuorottelu ruorissa ja navigaattorina pitää hereillä, nukkumavuoron menijä muistaa aina tarjota teetä tai kahvia ulos jääville. Kylmää heittelehtivää horrosta makuupussissa pipo silmillä, Joku kolisee kannella.

Klo 0435 nousee aurinko horisontista. Kaikki kannella, ei nukuta enää. Keitetään tuoreet kahvit, smörrebrödit ja päälle kanelipullat, GD:t sekä suklaata. Tuuli on taas kadonnut jonnekin, koneella mennään. Klo 0600 Utklippan oikealla, ei poikettu vaikka oli alun perin tarkoitus mennä sinne nukkumaan muutamaksi tunniksi. Survotaan eteenpäin kohti Kalmaria jossa sitten laituroidaan. Yttre Stengrund kohdalla n. 2 m/s E, ei maksa vaivaa nostella purjeita. On täällä hiljaista ja kaunista. Keväinen saaristo heräilee talven jälkeen eloon, linnut saapuvat suurina lauttoina, mahtavan näköistä. Täällä ne ainakin osaavat varoa tuulimyllyjä. Tuleekohan niistä tyhmiä Suomen puolelle tullessaan kun väitetään niiden törmäilevä ko. laitteisiin ja heittävän henkensä moisiin giljotiineihin. Pitänee ruveta perehtymään asiaan tarkemmin.

Aurinko lämmittää väsynyttä miehistöä ja kohta huomaan olevani ainoa joka on hereillä. Erik nukkuu sitloodassa ja Jörgen salongissa. Onneksi termarissa on kahvia.

Matkalla huomattiin, että kompuutteri oli hukannut meidät koneen kartalta, näytti kyllä kulkusuuntamme sekä nopeuden, muttei enää syystä tai toisesta sijaintiamme ??

Klo 1500 aurinko paistaa täysin siniseltä taivaalta komeasti laituroidessamme Kalmarin suojaisaan vierasvenesatamaan. Lennart gasoasemalla oli karheana koska Suomi oli voittanut Ruotsin lätkän MM-kisojen pronssiottelussa ja suostui keskustelemaan vain tanskalaisen miehistöni kanssa.

Ensimmäinen purjehdukseni Ballerinalla non-stop-sailing: 180 mpk, n. 30 h Well Done.

Laiturointi suoritettiin perinteiseen tanskalaiseen tapaan; kiinnittäydytään rauhallisesti laituriin ja mahdolliseen peräpoijuun tai -tolppiin, avataan olut ja kaadetaan GD:t kaikille. Nautiskellaan satamasta ja valmistaudutaan veneen järjestykseen laittoon pikkuhiljaa. Purjeet, köydet, romppeet, vaatteet, yms. navigattori selvittää samanaikaisesti tähystämällä tai jalkautumalla ruokaravintolan paikan, jonka jälkeen nautitaan toinen olut kaikessa rauhassa. Tavaroiden ollessa paikoillaan siistiydytään itse ja lähdetään syömään satamakonttorin kautta.

Ensimmäiset kunnon purjehduskokemukset veneestä merellä ovat mahtavat! Kaikki toimii loistavasti, vene kulkee kuin unelma. On mielenkiintoista omistaa vene jonka keskinopeus on yli 6 solmua ja joka kulkee kevyessäkin tuulessa hyvin, nopeuden ollessa parhaimmillaan yli 9 solmua.

Ruokaravintolaksi suosittelemme lähellä satamaa olevaa Steakhousea, jossa härän pihvit olivat suussa sulavia sekä punaviini oivallista. Illalla Aimo lähti saunaan, joka osoittautui sangen koomiseksi tapaukseksi. Löylyhuone oli miehille ja naisille yhteinen, muita ei kylläkään ollut paikalla. Valoja ei ollut ja ainoastaan ovien alareunan alta kumottavaa suikale antoi jotain valoa. Lämpöä oli suunnilleen 40 °C eikä lisää tullut vaikka paiskoi koko pullollisen vettä postilaatikon kokoiselle kiukaalle, löylykauhaa eikä kippoa ollut missään. Suihkut olivat siistejä ja lämmintä vettä riitti, olinhan yksin koko systeemissä. Kulutin kuumaa vettä koko miehistön edestä koska veneessä tulee taas yöllä kylmä, lämmittimen oli joku varastanut veneestä ennen kuin Erik oli sen ostanut.

Ohessa vielä kuva Kalmarin vierassatamasta, toiminnot olivat käynnistymässä hiljalleen koska oltiin vielä toukokuun lopulla.

Huomenna tutustutaan Kalmarin kaupunkiin tarkemmin.

Matka jatkuu seuraavassa BULE:ssa.

Terv A. Aimo

Kaksi aurinkoista viikkoa heinäkuussa
Warnemünde wochelta Päijännepurjehdukseen

Alkukesästä 2006 Suomeen saapui järjestyksessä kolmas Platu 25 vene, Averell Dalton. Maailmalla varsin suosittu luokka on tehnyt tuloaan Itämeren pohjoisosaan jo jonkin aikaa ja tähän aaltoon oli hyvä lähteä mukaan. Kesällä 2006 sovimme tavoitteeksi lähteä kansainväliseen yksityyppiregattaan kahden vuoden sisällä. Kesällä 2008 oli aika käydä Pohjois-Saksassa mittaamassa nopeus ja taidot Warnemünde wochella Platu 25 German Openissa.

Ensin kuitenkin lyhyesti Platu 25 veneestä, joka tunnetaan myös nimellä Beneteau 25. Veneen juuret juontavat vuoteen 1994 ja Thaimaaseen, missä ryhmä varakkaita henkilöitä oli päättänyt perustaa oman kerhon keskittymään One Design purjehdukselle. Vuoden 2007 Helsingin venemessuilla Russell Bowler, Farr Yacht Designin toimitusjohtaja, valotti seuraavasti venetyypin taustaa Riku Ruokolahden haastattelemana:
”Thaimaalaisryhmä ja uusiseelantilainen veneveistämö McDell Marine otti meihin yhteyttä ja kertoi haluavansa fliitillisen pieniä, mutta pippurisia One-Design pursia. Lyhyiden neuvottelujen jälkeen tuumasta ryhdyttiin toimeen. Tehtäväksi saatiin suunnitella 25 jalkainen One-Design kilpuri, joka olisi helppo rakentaa, mieluummin tehty vain muutamasta erillisestä osasta. Veneen tuli erityisesti soveltua keveiden tuulien alueelle. Asiakas oli syntyneeseen Farr Platu 25 designiin erittäin tyytyväinen ja tilasi McDell Marinelta muistaakseni kolmisenkymmentä venettä. Tässä vaiheessa luulimme, että erittäin onnistunut projekti on nyt päättynyt, mutta pidimme myös itse veneestä kovasti ja tilasimme yhden omaan käyttöön USA:han. Ajelimme Platulla Annapoliksen keskiviikkokisoja, kunnes yksi Beneteaun johtajista vieraili luonamme, huomasi Platun ja innostui siitä ulkonäön perusteella. Lähdettyään veneellä koepurjehdukselle ja pyssytettyään pitkin Chesapeake Baytä spinaakkerilla hän tuli siihen tulokseen, että venettä täytyy ryhtyä valmistamaan.”

Vahva ja yksinkertainen rakenne ja reilu purjepinta-ala kohtalaisen kevyessä paketissa edulliseen hintaan tarjoaa varsin suurta purjehdusiloa. Köliveneiden tapaan veneen saa liikkeelle heti kun tietää purjehduksesta mitään. Veneen saaminen lentoon ja loikkimaan vaatiikin sitten kokemusta ja treeniä koko tiimiltä, samoin kuin ajaminen kovemmassa tuulessa. Silloin hauskuus kuitenkin vasta alkaa!

Kaksi kesää Helsingin edustalla ja suomalaisissa kisoissa treenattuamme, oli aika nostaa vene trailerille ja suunnata laivalla kohti Saksaa. Warnemünde Woche on hieman pienempi regatta kun Saksan tunnetuimmat Kielin ja Travemünden regatat. Mutta sille on syynsä miksi veneet tulevat vuosi vuoden jälkeen Warnemundeen kilpailemaan. Syynä on idyllisen rantakaupungin mahtava ilmapiiri sekä Pohjois-Saksan parhaat purjehdusvedet ja etenkin loistavat regattajärjestelyt.

Valmistelua ja matkan tekoa
Maanantaina 7.7. otimme trailerin kiinni autoon ja siirryimme Länsisatamassa SuperFastiin seuraavaksi noin vuorokaudeksi. Matka meni mukavasti ja tiistai-iltana olimme jo Rostockin satamassa, eli Warnemündessa. Veimme veneen regattarantaan odottamaan seuraavan päivän kilpailukuntoon kasaamista ja yritimme löytää majoituksemme. Kun majoituksen varaamisessa oli sattunut virhe ja kellokin alkoi olemaan aamun puolella, päätimme nukkua pari tuntia autossa.

Keskiviikkona oli vuorossa veneen rakentaminen takaisin kisakuntoon ja lopun miehistön hakeminen lentokentältä. Tiukkaan yksityyppiluokkaan luonnollisesti kuuluvana osana on veneen mittaus, joka tarkoittaa, että esim tuulimittari, kulkuvalo ja windex pitää purkaa maston huipusta, mittariteline ottaa irti mastosta jne joten puuhaa riitti. Jäin rantaan virittelemään venettä samalla, kun Jori lähti hoitamaan majoitusta, hakemaan ihmisiä lentokentältä ja hankkimaan ruokaa.

Iltapäivään mennessä vene oli laskukunnossa ja kun olimme olleet jo edellisenä yönä paikalla, olimme ensimmäisenä vedessä. Vielä masto pystyyn nosturilla ja virittely jatkui. Illalla koko tiimi oli kasassa, veneessä kaikki paikallaan ja perustrimmi asetettuna. Veneen henkeen kuuluu, että riki trimmataan joka päivä uudelleen vallitsevaan keliin ja kelin muuttuessa myös lähtöjen välillä. Täytyy myöntää, että illalla uni maittoi, kun oli saanut ruokaa ja pari olutta, sekä kuuman suihkun.

Kohti rata-aluetta
Torstai 10.7. oli ensimmäinen kilpailupäivä. Aurinko paistoi ja tuulikin oli mukavan lempeä, mutta riittävä. Lähdimme melkein hyvissä ajoin rannasta kohti lähes 10 mailin päässä olevaa rata-aluetta. Pääsimme rata-alueelle, mutta ensimmäiseen starttiin oli sen verran vähän aikaa, että kunnon tune-up:ia ei ehtinyt tekemään, vain hieman kryssimistä ja spinnu kerran ylös. Ensimmäinen startti lähestyi ja olimme hyvissä asemissa ottamassa melko vapaissa tuulissa hyvää starttia, kun n 30s ennen paukkua startti pistettiin poikki ja AP-lippu ylös lykkäyksen merkiksi. Tuuli katosi! Seuraavat 2,5h odottelimme paikallaan kelluen tuulen heräämistä.
Lopulta tuuli heräsi ja pääsimme vihdoin radalle. Sähinä lähtölinjalla on melkoinen, kun 21 innokasta yksityyppivenettä starttaa Saksan avoimiin mestaruuksiin. Ensimmäinen lähtö kulki kohtuu mukavasti, vaikka keulapurjeen trimmaaja vaihtuikin vielä juuri ennen matkan aloittamista eikä yhteisiä treenejä enää ehditty järjestää. Toisessa lähdössä kuljimme fleetin puolivälissä toiselle alamerkille asti, kun keulaa sisään vinssatessa trimmaaja alkoi valittamaan kättään. Sormen jänne ei enää pysynyt rystysen päällä. Tämä aiheutti kesken lähdön tehtävien vaihtoa ja sehän ei koskaan ole hyvä uutinen veneen vauhdin kannalta. Ensimmäisenä päivänä ajettiin neljä lähtöä, joista tuloksena sijat 15, 17, 18 ja 19..

Toisena päivänä sorruimme edelleen taktisiin virheisiin, vaikka venevauhti olikin ihan hyvällä tasolla. Ensimmäisen lähdön kruunasi outhaulin katkeaminen tuulen yltyessä, onneksi kukaan ei saanut puomia päähänsä, mutta vaurioiden korjaaminen vei sen verran aikaa, että keskeytimme lähdön ja tästä takaiskusta ei oikein toivuttu seuraavaankaan lähtöön. Päivän kolmannessa lähdössä saimme aikaiseksi perussuorituksen, mutta edelleen tiukassa fleetissä ajaminen rankaisi liikaa taktisella puolella, joten toisen päivän sijoiksi jäivät DNF, 18 ja 13.

Lauantaina emme aivan pystyneet jatkamaan siitä, mihin perjantaina lopetettiin, vaikka ensimmäisen kryssin jälkeen näyttikin hyvältä, kun olimme 5-6 sijalla ylämerkillä. Lopulta hieman puuttuvan lenssivauhdin ja ennenkaikkea taktisten kömmähdysten takia maalissa olimme 16. Tämän jälkeen vaihdoimme pinnamiestä kokemuksen kartuttamiseksi.

Päivän toista lähtöä jouduttiin hieman taas odottelemaan, kun tuuli temppuili ja järjestäjät eivät lähettäneet veneitä vinolle radalle. Lopulta pääsimme liikkeelle vaikka horisontti olikin pahaenteisen tummanpuhuva. Toiselle lenssille käännyttäessä pilvet alkoivat olemaan jo aika lähellä ja tuuli alkoi nousemaan. Lenssin puolessa välissä keli iski päälle kunnolla ja vielä hieman takakulmasta. Varsin nopeasti totesimme, että spinnu vie meitä täysin väärään suuntaan. Onneksi saimme sen alas ehjänä ja ilman brouchaamista. Keli kasvoi mielenkiintoisiin mittoihin, kun lenssillä piti kolmen hengata täysillä pelkät valkoiset purjeet ylhäällä, jotta päästiin oikeaan suuntaan. Edessä oli useita veneitä poikittain kyljellään mitä erilaisimmissa ongelmissa.

Alamerkillä olikin sitten tuomarivene vastassa N yli H -lipun kanssa, eli lähtö keskeytetty, lisää ohjeita rannassa. Tällöin tuuli jo reilusti yli järkevän rajan ja aloimme nilkuttaa pelkällä isopurjeella sivutuulessa summittaiseen kompassisuuntaan kohti rantaa parinkymmenen metrin näkyvyydessä. Ympärillä välähteli salamoita ja sade tuli niin rankkana, että aurinkolasit tarvittiin silmille suojaksi. Tuulta oli arvioni mukaan puuskissa pitkästi yli 20m/s ja illalla kuultiin, että lautakunta-alus oli nähnyt 35m/s näytössä. Koko Platu-fleetti pääsi ehjänä rantaan auringonpaisteeseen kuivattelemaan tavaroita ja tarkistamaan vaurioita. Purjeiden selvää venymistä lukuunottamatta kaikki pääsivät ehjänä rantaan. Samalla rata-alueella olleista H-veneistä ja Louhista muutamasta katkesi masto ja useampi purje repesi korjauskelvottomaksi. Tällä kertaa olimme kuitenkin rannassa varsin ajoissa, joten iltaohjelmaan jäi mukavasti aikaa ja tästä otettiinkin kaikki ilo irti, vielä kun sattui olemaan regatan yhteinen illanviettokin agendalla.

Sunnuntaina lähdimme vielä ulos mukavassa tasaisessa tuulessa ja auringon paisteessa. Päivään ehdittiin ajaa kaksi lähtöä ennen takarajaa, joista saimme tulokset 14 ja 17. Viimeisen lähdön jälkeen oli vielä nopeuskilpailu rantaan nosturijonoon ja venettä purkamaan, matkalle kohti lentokenttää sekä protestikäsittelyyn. Veneen pakkaaminen takaisin trailerille meni varsin sujuvasti ja protestikäsittelykin voitettiin, sijoituksiin se ei kylläkään enää vaikuttanut. Illalla ajoimme auton ja trailerin takaisin laivaan ja lähdimme kohti Suomea Saksan avointen Platu 25-kisojen 18. sija saaliina ja mikä kuitenkin tärkeämpää, paljon uutta oppia saaneena. Pystyimme toteamaan, että kryssinopeus oli riittävä, lenssinopeudessa olisi vielä tekemistä ja OD-fleettissa ajamista pitäisi treenata paljon.

Järjestelyiden puolesta kisaaminen Warnemündessa oli mahtavaa. Radat oli kohtalaisen suoria ja jos tuuli kääntyi kesken lähdön, veteen tiputettiin uusi poiju oikeaan paikkaan. Lähdöissä oli sähinää riittävästi ja yleiset takaisinkutsut ja lähdön lykkäämiset hoidettiin asianmukaisten laukausten lisäksi fleetin edestä ajavilla kumiveneillä, joissa oli liput ylhäällä. Kaksi tuomarivenettä hoiti vesillä tuomitsemisen asiallisesti ja jokaista poijua varten oli oma veneensä, joten turhalta odottamiselta vältyttiin.

Takaisin Suomessa ja kohti uusia seikkailuja
Päijännepurjehdus ohjelmassa
Tiistai-aamuna laiva oli takaisin Länsisatamassa ja vedimme trailerin Lauttasaareen pariksi päiväksi ennen lähtemistä kohti Päijännepurjehdusta, joka alkaisi jo perjantaina tune-up ratakisalla Jyväskylän kupeessa. Saksan treeniviikko ei näkynyt Päijänteellä paljonkaan, koska miehitys vaihtui matkan varrella lähes tyystin. Radalla venettä ei saatu kulkemaan halutulla tavalla ja taisi olla puserossa hieman kisaväsymystäkin. Itse Päijännepurjehdus kulki sinänsä ihan mukavasti ja sijoitukset vaihtelivat oman luokan piikkipaikasta viimeiseen tilaan. Tunnetusti Päijänne on haastava tuuliensa, tai lähinnä niiden puuttumisen, vuoksi eikä tämäkään kisa ollut poikkeus. Noin 21 tuntia kestäneen ajoittaisen kuviokellunnan jälkeen Padasjoella veneen pakkaaminen alkoi taas ja matkakisat tämän veneen osalta oli käyty. Päijänteen Platu 25-luokan toinen sija vuodelta 2007 vaihtui 4. sijaan ja maalissa olimme 22. vene purjehditussa ajassa seitsemän sijaa heikommin kuin vuotta aiemmin.

Kansainvälinen One-Design regatta yhdistettynä Päijännepurjehdukseen oli tänä kesänä mainio vaihtoehto loman viettämiselle kokonaan kotimaisemissa. Saksassa paistoi aurinko ja oppia veneen käsittelystä kertyi paljon ja kaikkiaan seikkailu Päijänteelläkin on kokemisen arvoinen tapahtuma.

YHTÄ JUHLAA? – LUMIKIN KAHDESKYMMENES KESÄ

Purjehduskauden 2007 jälkeen, syksyllä, aloitin suureksi urakaksi tunnistamani teak-kannen saumausaineen vaihtotyön. Kannen saumoista nimittäin pursusi ylös purkkamaista ”räkää”, joka levisi kengänpohjissa ympäri venettä. Olin aikaisemmin vaihtanut sitloodan sauma-aineen Sikaflexiin kolmessa eri vaiheessa eli kolmen eri vuoden aikana. Nyt oli tavoitteena saada koko kansi tehdyksi yhdessä vuodessa. Siksi oli aloitettava jo syksyllä saatuani veneen peitetyksi. Laulatin Fein-ihmekonetta loka-marraskuussa 40 tuntia kunnes sataman sähköt katkaistiin marraskuussa. Onneksi olin tässä vaiheessa edennyt vasta kaksi kolmasosaa koko kansialasta.

Onneksi siksi, että keväällä meinasi aika loppua kesken vaikka aloitin saumojen loppukunnostuksen ja hionnan jo huhtikuussa. Saumojen teippaus oli valtava urakka ja teippiä kului satoja metrejä. Pursottelin ensimmäiset Sikaflexit tarkoitusta varten hankkimallani akkukäyttöisellä sikapyssyllä 02.05. Harmi vain että sen akku kesti vain puoli tuntia ja lataus tunnin, joten käsipyssyäkin tuli käytetyksi. Homma jatkui päivittäin aina 11.05 asti, jolloin viimeiset Sikaflexit eli 14. tuubi menivät kanteen. Työtunteja kanteen kului kaikkiaan 126 ja työ onnistui hyvin.

Varsinainen kevätkunnostus pääsi siten alkamaan tavallista myöhemmin ja veteen vene laskettiin vasta 05.06. Heti seuraavan viikon keskiviikkokisoihin kuitenkin päästiin, joskin jo vakioksi muodostuneella kauden avausmiehistöllä eli kaksistaan poikani Jyrkin (12 v) kanssa. Kisa meni aivan loistavasti kevyessä tuulessa ja 2/3 radasta purjehdittuna olimme jopa toisena, ohitettuamme mm. uuden X-35:n lenssillä ilman spinnua!. Maalissa tasoitusten jälkeen neljäntenä mutta mm. se X-35 jäi taakse.

Saman viikon perjantaina oli vuorossa SMer yöpurjehduskilpailu, johon osallistuivat myös Ellida ja Vinca. Lumikissa oli miehistönä Siffi ja Jykä. Loistava kaakkoistuuli merkitsi sitä, ettei radalla ollut kryssiosuuksia lainkaan ja myös sitä, että maaliin tultiin ajoissa eli jo klo 0122, valitettavasti vaan Vincan jälkeen. Ellida tuli maaliin tunti jälkeemme, saavuttaen kolmannen sijan. Kotiin lähdettiin aamun jo sarastaessa vaikka koko yö oli kyllä valoisa täysikuun valaistua purjehdusreittiä.

Lomalle
Lomareissu alkoi tänä vuonna juhannuksesta. Perjantaina lastattiin vene Koivusaaressa ja siirryttiin Utterböten kärkeen, johon saavuimme ensimmäisenä SMer-veneenä, tietysti sateessa. Illan mittaan paikalle saapuivat myös Alisa ja Ellida. Sateen lakattua päästiin viettämään perinteistä juhannusohjelmaa aamuyön makkaroineen. Lauantai ei näin ollen alkanut aivan aamuvarhaisesta ja reipas vastatuuli antoikin meille Alisan kanssa hyvän syyn jäädä saareen nauttimaan aallonmurtajaksi kiinnittyneen Astrid-jaalan orkesterista ja vesi-ilmapallokanuunan ampumanäytöksistä. Laivaväen harrastama kallioporan käyttö ei sen sijaan niinkään viihdyttänyt. Ellida lähti iltapäivällä kotiin hyvässä myötäisessä.

Valitettavasti keli ei sunnuntaina paljon parantunut mutta Porkkalan selän yli päästiin sentään yhdellä halssilla reivatulla isopurjeella. Reivin teko uutta ST-fallivinssiä käyttäen oli melkein helppoa. Maanantaina saavuttiin Hankoon melkoisessa sateessa, tuulessa ja merenkäynnissä. Ykköslaituri oli täynnä luokkamestaruuskisojaan purjehtivia X-99:ja mutta survouduimme Alisan kanssa laiturin nurkkaukseen aivan hotellilaivan keulan alle. Vincan miehistö oli laiturilla vastassa ja myöhemmin illalla jopa lyhyesti iltapaukuilla Lumikissa kannustamassa kumisaappaideni paikkailua silikonilla.

Kryssimistä – purjehtijoiden leipää
Säätiedottaja lupasi tuulen kääntyvän luoteeseen tiistaina puolilta päivin. Koska Hangon Läntisen selän yli kryssaaminen 16 m/s tuulessa ei kiehtonut, valmistauduimme lähtemään Hangosta tavallista aikaisemmin aamulla. Herätyskello pantiin soimaan klo 6 ja laiturista päästiin aamiaisen ja aamutoimien jälkeen irrottamaan klo 0745. Mainittakoon, että Alisa lähti vierestämme jo klo 7 vaikka siellä ei herätty klo 6. Plänimme toimi loistavasti sillä Läntinen ylittyi vauhdilla vastatuulen alettua vasta hiukan ennen Galtarnaa. Ajelimme moottorilla Lövön lossin kautta sisäväylää lounaiden nauttimisen ajan ja jatkoimme sitten reipastuneessa tuulessa kryssaten Helsingholmiin, jonne saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä klo 13. Helsingholm on yleensä tupaten täynnä mutta nyt siellä oli vain 6 purjevettä ja yksi moottorivene. Eikä satama edes täyttynyt illan myötä. Syynä saattoi olla kovaksi äitynyt kolea tuuli, joka oli myös tehnyt kalan saannin mahdottomaksi eli jouduimme turvautumaan omiin eväisiin. Lapset toki käyttivät saaren jäätelökioskia ahkerasti hyväkseen. Illalla oli käytettävä hetki lämmityslaitettakin.

Kova länsiluoteinen tuuli jatkui keskiviikkonakin kun taktikoimme päivän purjehduksen diagonaalisesti Saaristomeren alanurkkaan. Matka alkoi ykkösreivillä melkoisessa merenkäynnissä väylien ulkopuolitse oikaisten. Aivan krysseittä ei selvitty joten Björköhön saavuttiin kakkosreivi sisällä varsin märän purjehduksen jälkeen. Björkön satamalahti on hyvin suojaisa joten täydet taisteluvarustuksemme tuntuivat ylimitoitetuilta naapureiden otettua aurinkoa veneissään. Saaren pari vuotta vanha luontopolku on hieno ja se kierrettiin taas ennen pihvien grillaamista. Illalla tuuli moinasi ja hyttyset hyökkäsivät siirtäen ilta-aktiviteetit sisätiloihin.

Miesväen suoritettua aamu-uinnin järvessä, jatkoimme matkaa sekavissa tuulissa Kökarin Helsöhön, jossa ravintola oli kiinni avautuen vasta seuraavana lauantaina – höh! Lähtiessämme perjantaina Helsöstä katkesi ison fallin ulkokuori purjetta nostaessa. Uuden voisi saada mahdollisesti Maarianhaminasta mutta viikonloppu uhkasi. Niinpä reittisuunnitelma vaihtui sellaiseksi että suuntasimme aluksi kohti Husötä pohjoisessa mutta päätimme sitten oikaista suoraan Bänö-ölle kiertämättä Husön kautta. Päästyämme reilusti väylän länsipuolelle, olin soittanut Maarianhaminan toimistoomme ja päätellyt, että sinne olisi paras ehtiä vielä perjantain kuluessa. Niinpä muutimme taas suunnitelmaa ja kiersimmekin koko Föglö-Flisön eteläpuolelta kerran vuonna 1996 kulkemaamme merkitsemätöntä reittiä pitkin. Tämä veto oikaisi niin paljon että saavuimme Maarianhaminan länsisatamaan hyvän loppumyötäisen turvin klo 18. Iso laskettiin varovasti siten, että katkennutta fallin kohtaa ei päästetty maston toppirissan yli. Maarianhaminassa tapasimme taas Alisan eli kiinnityimme sen kylkeen ÅSS:m ravintolan kupeessa. Alisa oli Hangosta lähdettyään seikkaillut mm. Kasnäsin kylpylässä ja Nauvossa. Illalliset nautittiin kantapaikassamme Nauticalissa, jossa ei totisesti ollut ryysistä.

Lauantai 28.06 urkeni sateisena. Paikallisen Napa-toimiston edustaja Johan haki minut aamulla autollaan sikäläiseen venetarvikeparatiisiin, Kalmersille, josta löytyi hämmästyttävän hyvä köysivalikoima. 37 metriä 10-millistä Dyneemafallia vaihtui mastoon ja samalla nousi Ruotsin kohteliaisuuslippu saalingin alle. Matka yli Ahvenanmeren alkoi iltapäivällä, Alisan perässä. Ylitys sujui vauhdikkaasti ja saavuttuamme tuttuun saareemme Fejanin kupeessa, oli sadekin lakannut, mahdollistaen pihvien grillailun. Iltaa istuttiin Alisassa suosituksi tulleen sanapelin merkeissä.

Matka jatkui kryssaten eri reittejä kohti etelää mutta yö vietettiin taas Alisan kanssa Säck-saaren todella suojaisessa laguunissa. Tässä vaiheessa heitin tekstarin duunikaverilleni, jonka tiesin vuokranneen perheelleen purjeveneen Tukholmasta näihin aikoihin. Ja näinhän siinä kävikin, että seuraavana päivänä kohtasimme heidän Sirenansa kryssaamassa Kanholmsfjärdenillä. Meillä oli sopivampi purjekerta joten kryssasimme siltä karkuun mutta myöhemmin se ajeli koneella ohitsemme, kiireessä kohti Visbytä kun olivat menossa. Myös Alisa oli ilmeisesti paukuttanut koko päivän koneella vastaiseen joten sieltä alettiin kysellä rantapaikkaa meidän vielä kryssatessa sateessa Dalarön pohjoispuolella. Ohjasin sekä Alisan että kaverin Sirenan tuntemaani hyvään lahteen Mysingenin rannalla kertomatta Ollille mitään Ruotsin lipun alla kulkevasta Northern Light -Sirenasta. Kun saavuimme paikalle, olivat nuo veneet vierekkäin lahden pohjukassa ja kipparit olivat huomanneet tuntevansa toisensa partioajoiltaan – Ollille käy varmaan aina näin?

Northern Light lähti suunnitelmansa mukaisesti kohti Visbytä aamulla klo 5 ja Alisakin klo 9 kohti Nynäshamnin ruokakauppoja. Me emme olleet päästä liikkeelle lainkaan sillä aamulla paistoi aurinko ja oli reissun ensimmäinen (ja valitettavan harvinaiseksi jäänyt) todellinen kesäaamu. Päivän pakollinen sadekuuro tuli sitten myöhemmin kryssatessamme kohti Landsortia, jonne nykyään pääsevät ulkomaalaisetkin. Myös Alisa oli valinnut kohteekseen tämän Tukholman saariston eteläisimmän saaren pohjoispäässä olevan Skravlevikenin sataman, jonne ajoimme peräkkäin, kiinnittyen aivan sataman matalassa pohjukassa hennon näköiseen aisaan. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme yksityislaiturissa ja että aisapaikan omistaja olisi juuri kohta tulossa. Paikkaan saapuikin erikoinen moottorivene, josta siirtyi laiturille entinen purjehtija – pyörätuolissa. Vaikka olimmekin kiinnittäneet veneemme hänen aisapaikkansa ulkolaidalle, saimme jäädä paikallemme siksi, että tunsin nimeltä kaikki suomalaiset 80-luvulla kisanneet 8 mR –veneet, joita vastaan kaveri oli aikoinaan kisannut.. Lisäksi ilta oli heikkotuulinen ja sääennuste hyvä. Tosin hän ei varmaan huomannut että myös Lumikin kylkeen kiinnitetty Alisa oli kokonaan sen aisan varassa.

Keskiviikkoaamuna 02.07 vuokrasimme koko joukkiolle fillarit ja ajoimme kolme kilometriä suoraan etelään eli kylille. Tutustuimme perusteellisesti Ruotsin vanhimpaan majakkaan, rannikkotykistön bunkkereihin ja eteläosan molempiin viranomaisille varattuihin satamiin. Päivä oli harvinaisen aurinkoinen ja jopa niin lämmin, että lounaat (lunchlåda) nautittiin ravintolan terassilla. Veneelle palattuamme kävelimme vielä saaren pohjoisosassa katsomassa Pohjoismaiden suurinta hiidenkirnua. Pienet polkupyöräkilpailutkin taidettiin järjestää, kohteena vielä yksi iso bunkkeri. Iltapäivä oli näin vierähtänyt pitkälle kun säätiedotusta kuunnellessamme heräsi ex-tempore ajatus lähteä yötä vasten Visbyhyn. SMHI nimittäin lupaili yöllä alkavan pohjoistuulen. Olimme kryssanneet koko Tukholman saariston etelään eikä kryssi heti takaisin tuntunut mielekkäältä vaihtoehdolta. Suunnitelman myynti Alisaan kesti noin viisi minuuttia.

Gotlanti
Niinpä sitten iltayhdeksältä muiden veneilijöiden hämmästykseksi purimme hämähäkkikiinnityksemme ja ajoimme Alisan perässä ulos aivan tyynelle merelle. Ennustettu pohjoistuuli ei koskaan saapunut joten laulatimme Volvoa harvinaisen tyynessä yössä. Landsortin majakka näkyi takanamme tosi kauan mutta sen jälkeen menoa ohjasi autopilotti ja Alisan yhä loittoneva perävalo. Tullessani vahtiin klo 3, menin vanhaan retkuun sillä luulin tuulen alkaneen, tietenkin etelästä. Purjeet ylös ja moottori seis. Aluksi kulki 5kn, valitettavasti vain ei noussut lähellekään oikeaa suuntaa. Tunnin päästä olin 4 mailia lähempänä merkkiä mutta 1.5 mailia sivussa viivalta ja vauhti loppui auringon noustua. Siispä matka jatkui koneella Alisan kadottua purjehtimisemme aikana horisonttiin. Klo 0510 matkaa oli jäljellä vielä 22 mpk kun huomasin meressä kelluvan jotakin styyrpuurin puolella. Näiltä vesiltä on ennenkin noukittu matkamuistoja eli fendari ja troolinkoho, joten hidastin hieman ja suuntasin kohti esinettä. Se osoittautui tulkintani mukaan rantapalloksi ja päätin yllättää nukkumassa olleen perheen poimimalla sen kyytiin. Pallo on kevyt ja hankala tarttua joten kurotin mantookien välistä niin pitkälle kuin ylsin. Juuri kun olin saamaisillani otteen pallosta, katkesi alempi mantooki ja syöksyin käsi ojossa kyynärpäätä myöten mereen. Valjaat olivat kiinni ja toinen käsi puristi ylempää mantookia mutta taisin hätkähtää sen verran että pallo sai mennä menojaan. Laituroimme Visbyn rasvatyynessä kalasatamassa klo 0845. Köydet otti vastaan Maija, joka oli koirien kanssa kävelyllä sisäsatamaan parkkeeranneesta Alisasta. 69 mpk 12 tunnissa.

Heti aamiaisen jälkeen kaupungille etsimään toimivaa pankkiautomaattia (Ruotsin pankkisysteemi haisee) ja edelleen bussilla Kneippbyn vesipuistoon, jonne ei viime kerralla (2005) päästy lainkaan kylmien kelien vuoksi. Vattenlandiin saavuttuamme totesimme, että se yöksi luvattu pohjoistuuli oli siten alkanut ja viilensi tehokkaasti vaikka aurinko paistoi. Ulkovesielämä on Pohjoismaissa väkinäistä. Ruotsalainen ”le sauna” ei myöskään paljoa lämmittänyt. Veneelle palattuamme järjestin yhteisen illallisen Torgkrogeniin Lumikin, Alisan ja Northern Lightin porukoille. Pitkässä pöydässä istui siis 13 henkeä. Erityisesti päivä jäi kuitenkin mieleen sateettomuutensa takia.

Perjantaiaamuna vuokrasin Mickes Biluthyrningistä Jykän ehdotuksesta hyvin käytetyn pikkubussin ja kutsuin Alisan porukan koirineen mukaan Fårön-reissulle raukkeja katsomaan. Retki olikin antoisa ja raukit varmasti komeimpia Gotlannissa koskaan näkemiäni. Paluumatkalla ihmeteltiin vielä Sliten avolouhosta ja Högklintin näköalapaikkaa Visbyn eteläpuolella. Veneille palattiin niin myöhään, ettei autoa enää ehditty hyödyntää safkakauppareissuun, hyvä kun syömään ehdittiin.

Niinpä sitten Alisa ja Northern Light poistuivat Visbystä hyvässä pohjoistuulessa kohti länttä, meidän jäätyämme kaupunkiin vielä päiväksi safkan hankintaan ja Götheborg-laivaan tutustumista varten. Sateet alkoivat taas iltapäivällä. Sunnuntaina 06.07 sade jatkui mutta tuuli loppui. Jos oli tultu Visbyhyn nolosti koko matka koneella, samalla tavalla myös poistuttiin. Poistuessa oli tosin vanhaa maininkia, jonka kolme päivää puhaltanut oivallinen purjehdustuuli oli nostanut meitä keikuttamaan. Volvo lauloi siis kilpaa Jykän kanssa kunnes 42 mpk ajettuamme rantauduimme märkään saareen Loftahammarin lähistöllä. Paikka oli hyvin rauhallinen eikä muita veneitä ollut näkyvissä missään suunnassa.

Sadetta ja olutta
Olen pitänyt tätä Oskarshamnin ja Landsortin välistä Blå Kusten –rannikkoa eräänä mielimatkoistani aina siitä lähtien kun sen ensimmäisen kerran purjehdimme H-veneellä vuonna 1985. Aikaisempina kertoina lienee paistanut aurinko ja tuulikin on tainnut olla suosiollisempi sillä nyt selvittelimme koko matkan Nynäshamniin kolmessa päivässä – sateessa, pläkässä ja vastatuulessa. No ei se näin synkkää ollut sillä viimeinen päivä purjehdittiin aurinkoisessa avotuulessa niin nopeasti, että melkein harmitti pysähtyä Nynäshamniin iltapäivällä. Tekniseen taukoon oli kuitenkin hyvä syy sillä suihkuun piti jo päästä ja ennen kaikkea siksi, että olutvarasto oli huvennut huolestuttavan pieneksi. Ehdimme roudata System-ostokset melkein veneelle asti ennen ankaraa sadekuuroa.

Ruotsissa on aina hauska tankata mutta nyt olimme ajaneet niin paljon koneella että en aikataulupaineissani uskaltanut olla ostamatta peräti 57 litraa dieseliä pilkkahintaan 16.49 SEK/litra! Parin kuurosateisen purjehduspäivän jälkeen olimme jälleen Ahvenenmeren reunalla. Tuo meri ylitettiin auringon paistaessa ja oivallisen 7 m/s etelätuulen puhaltaessa. Purjehdus olisi ollut muuten täydellinen jos jokin iso suomalainen Jeanneau ei olisi ohittanut meitä. Kökarin Karlbyhyn tultiin ulkokautta eli samaa reittiä Föglön eteläpuolitse kuin tullessakin. Nyt voimanlähteeksi tosin riitti pelkkä fokka sillä etelätuuli pani parastaan. Kökarin länsipuolen aallot olivat melkoisen mahtavia joten vesi pärskyi ja ruorimies viihtyi. Karlbyssä saimme satamakapteenilta hyvän paikan mutta ravintolaan emme tänäkään vuonna mahtuneet. Onneksi päästiin saunaan,

Matka jatkui vaihtelevissa myötätuulissa siten, että Hankoon saavuttiin keskiviikkona 16.07 ajaen kiivaasti takaa tanskalaista 2-mastoista 10 mR:aa mutta reippaassa sivutuulessa se meni kyllä menojaan. Iiro oli laiturilla vastassa. Katri oli kovin innokas pääsemään Hankoon. Tällä kertaa ei syynä ollut kirpputoripäivä vaan se, että hänet vapautettiin veneestä kotiin. Vanhempani toivat nimittäin Immon Hankoon Drowsy Maggieen, joka oli odottanut gastia jo muutaman päivän. Paluulastiksi he saivat Katrin, joka sai viettää loppureissun ajan laatuaikaa yksin kotona. Ennen Katrin ja vanhempieni lähtöä nautittiin perheateria HSF:lla, jonka kuha oli hyvää mutta annokset olivat purjehtijoille säälittävän pieniä.

Saimme houkutelluksi Drowsy Maggien mukaamme itään päin. Pojat saivat näin seuraa toisistaan yhden illan ja yönkin. Perjantaina DM suuntasi Tammisaareen Saria hakemaan. Me puolestamme jatkoimme kohti Porkkalaa vasta lauantaina, itätuulen alettua. Koivusaaren kautta kotipoijuun saavuttiin viimeisenä lomapäivänä, sunnuntaina 20.07. Matkalla oltiin 31 päivää, joista ainakin 5 taisi olla kokonaan sateettomia. Vanaveteen jäi kuitenkin kohtuulliset 821 mpk.

Loman loputtua alkoi kesän ainoa helleviikko. Jokavuotinen ns. anoppipurjehdus ajoitettiin siis heti seuraavaan viikonloppuun, joka olikin todella upea. Purjehdittiin lauantaina hyvässä pohjoistuulessa itään, shortseissa ja lähes kryssaamatta. Saaressa uitiin ja rojoiltiin aurinkoisella etelärannalla ihaillen horisonttiin asti avautuvaa maisemaa. Paluu sunnuntaina hyvässä sivutulessa shortseissa.

Vuoden 2008 kesä – märkä
Viiteen ensimmäiseen kesätauon jälkeiseen keskiviikkokisaan osallistuttiin, harvemmin tosin kovin suurella miehistöllä, johon Jykä tosin kuului lähes aina. Ensimmäisen kisan aikaan Jykä oli partioleirillä joten sain gastiksi vain Kitin, joka näin purjehti ensimmäisen keskiviikkokisansa sitten vuoden 1993. Lisäksi ohjelmaan kuului perinteinen yksinpurjehdus Helsingin rantoja koluten, yksi sunnuntaipurjehdus, yksi perheviikonloppupurjehdus (sekin itään) ja tietysti kolmioratamestaruuskilpailu ja purjehduskauden päättäjäisreissu Herröhön. Kolmioratakisassa katkesi spinnunpuomin ylägaija kadoten maston sisään. Taisi maksaa voittomme koska emme saaneet spinnua ylös toiselle, pitemmälle legille. Loppukaudelta jäi mieleen se, että purjeet olivat koko ajan märkiä. Niinpä purjehduskauden päättäjäisissä, kun ne kerrankin olivat kuivia, otin ne pois ja viikkasin Herrön laiturilla juuri ennen sateen alkua.

Näin kausi todellakin loppui ja vene nostettiin koivusaareen jo 12.09. Maileja saatiin kauden aikana kokoon pitkästä aikaa toista tuhatta eli 1064, konetunteja peräti 78. Pressut tulivat päälle jo runsaan viikon päästä mutta kansiremontin alku viivästyi aina lokakuun puoliväliin saakka. Ajelin Fein-ihmekoneella räkätiivisteet ylös styyrpuurin puoleisista kansisaumoista 20 työtunnissa. Koska satama tarjosi vielä sähköä ja siten valoa, aloitin vielä toisen uhkarohkean projektin eli ikkunoiden tiivistyksen. Tämä alkoi yhden ikkunapokan irrotusyrityksellä, joka tätä kirjoittaessa on edelleen kesken.

Keväällä on siis taas tiedossa hommia enemmän kuin tarpeeksi. Niiden tekeminen on kuitenkin mielekästä sillä uudet seikkailut odottavat Lumikkia sen aloittaessa kolmannen vuosikymmenensä omistuksessani.

Piccu

Johannan vaiheita

Jaaha, tässä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa – vai miten sitä pitäisi tilannetta kuvata? Bulessa on Johannan kansiprojektista sekalaisen seikkaperäisiä juttuja ollut jo monen vuoden ajan. Ne kuvaavat hyvin projektin kulkua. Alussa suuri innostus ja paneutuminen aiheeseen, projektin jatkuessa ja valmistumisajankohdan sumentuessa jutut muuttuvat lähes stooalaisiksi tyyliin on valmis kunhan valmistuu. Itseruoskintaa tehostaakseni aloin keväällä pitää nettipäiväkirjaa Johannan kannesta osoitteessa hima.yachteq.com. Sitä aloitellessa oli vallalla ruusunpunaiset kuvitelmat vesillepääsystä tänä vuonna.

Hattu nousee ja korkealle, kun ajattelee miten Johanna on aikoinaan tehty. Tuuman paksua mahonkia niitattuna teräskaariin varttituuman teräsniiteillä. Ruosteessako? – ei sinne päinkään. Galvanointi on edelleen iskussa. Tuohon aikaan ei onneksi materiaalin optimointi ollut niin suuressa huudossa kisakoneita kuten esim. kuutoset lukuunottamatta. Siksihän niissä on nyt rungot rakennettu jo useaan kertaan uudestaan tyyliin isoisän kirves on edelleen timmissä kunnossa, varsi on tosin vaihdettu viiteen kertaan ja terä kahdesti.

Viime vuoden syksynä laitoin hanskat naulaan syyskuun alussa ja otin ne käyttöön vasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Tauko teki hyvää sillä nyt on taas eri ääni kellossa. Työintoa piisaa vaikka on jo marraskuu. Johannan kansi näyttää tällä hetkellä lupaavan valmiilta. Tosin lakkaukset jäävät kevääseen jos eivät helteet yllätä ennen sitä. Lakattavissa iroko-osissa on ohennettu epoksi pohjalla primerina ja koska epoksi ei tunnetusti UV-säteilyä siedä on päälle vedettävä jokunen kerros kunnon lakkaa. Skylight on vielä olohuoneessa odottamassa hiontaa ja epoksointia jonka jälkeen se on asennettava kanteen.

Jopa peräkansi on valmiin näköinen. Siihen upposi muutama kymmenen erimuotoista ja kokoista palasta ja oli juuri niin työläs kuin olin ajatellut. Suuri osa sen tekemiseen kuluneesta ajasta meni yritykseen saada jotain tolkkua varsin kinkkiseen ongelmaan: kuinka saada epäsymmetrinen perä näyttämään symmetriseltä.

Kannen heloitus on oma lukunsa. Sen verran on varmaa, ettei skuuttikiskoja ainakaan aluksi kanteen tule. Puomifokka ei niitä kaipaa ja jibiä varten tulee yksi skuuttauspiste – ploki ja lenkki kanteen. Dorade-venttiilien paikka on edelleen hakusessa, aluksi ne olivat siirtymässä puolisen metriä eteenpäin, seuraavaksi ne olivat osa skylightia ja tällä hetkellä niiden tulevasta sijainnista ei ole tietoa. Täytynee ensin laittaa skylight kanteen kiinni ja sen jälkeen alkaa hakea doradeille sopivaa paikkaa. Siihen vaikuttaa omalla tavallaan myös jolla, joka on aiemmin lojunut kannella. Lisää reikiä tarvitsevat ainakin juomaveden, löpön ja septin läpiviennit, keula- ja peräknaapit sekä ankkurivinssi ja kansiprismat.

Kone on oma lukunsa, sen verran on tiedossa että kone pyörii edelleen ja puristuksia on jäljellä. Käyntiinlähtöä on takoitus kokeilla vielä tämän vuoden puolella. Kesällä paljastui miksi kone tuntui jotenkin ponnettomalta. Potkuri on aiemman koneen eli 16hv Volvon peruja joten halkaisija on muutaman tuuman liian pieni. Koska suurempihalkaisijainen ei tule kysymykseen, on nousua oltava enemmän mikäli potkuri vaihtuu. Samalla voisi tietenkin vaihtaa koko koneen vannasputkineen… Taidan laittaa sen not-to-do listan jääkaapin oveen etten saa päähäni mitään muita turhia asioita – ja lisään listaan doghousen uuden katon…

t. hh